10. Matkakertomukset

2018-07-21-15:40   AmiP  

 

1.        RUSKAN MATKA ITALIAN GARDAJÄRVELLE 24.5.-28.5.2018 

2.        RUSKALAISTEN HIENO TALLINNAN MATKA JOULUKUUSSA 2017

 

*********************************************************

**********************************************************

 

 

RUSKAN MATKA POHJOIS-ITALIAAN GARDAJÄRVELLE  24.–28.05.2018

 

Matka alkoi perinteisesti kukokiekaisun aikaan aamulla Oulun kentältä ja ensimmäine stoppi oli Malpensan lentokenttä Milanossa. Siellä meitä vastassa oli oppaamme Eliisa Niinimäki. Hän toimi kokopäiväisenä tehokkaana tietopankkina koko matkamme ajan.

 

Milanossa meillä oli vielä paikallinenkin opas – yhteensä neljä opasta, joista kolme puhui suomea.

 

 

 

 

 

Meillä oli joka päivä eri kuski. Ainakin alku tuntui menevän oikei jouheasti myös ajon suhteen. Eliisa kertoi ohjelman ja kohdetiedot.

 

 

 

 

 

Kaupunkiliikentessä oli melko paljon moottoripyöriä ja skoottereita. Näytti olevan oikein sopiva töissäkäynti peli.

 

 

 

 

 

 

 

Pitkän istumisen jälkeen hieman jaloittelimma Milanossa ja hakeuduimme ensimmäiseen ruokapaikkaan. Alkoi tuntua jo oikein sopivalta ajatukselta Finairin sapuskojen jälkeen.

 

 

 

 

 

Ruokapaikaksi oli valittu italian musiikkimaailman johto- tähden nimeen perustettu museo- ja ravintola kohde. Kulku ravintolaan oli pitkän ja kapean käytävän kautta – meillä tuskin kelpaisi ravintolan sisäänkäynniksi.

 

 

 

 

 

Ravintola oli kiva ja ruoka hyvää. Oppaamme Eliisa esitteli menu’n ja kertoili paikan historiasta. Sali toimi Pavarotti-museon osana. Valokuvat täyttivät seinät.

 

 

 

 

 

Ruokailun jälkeen aloitimme varsinaisen kaupunkikierroksen. Hellettä oli suomalaisittain ihan riittävästi. Varjoaasin huiteli 25 ja 30 asteen välillä.

Ensimmäinen kohde oli komeiden ruusujen ympäröimä komea patsas.

Patsaan kohde on:

Giuseppe Garibaldi (v. 1880–1882) oli italialainen nationalisti ja Italian yhdistäjä. Hän osallistui jokaiseen suurempaan taisteluun Italiassa kolmen vuosikymmenen aikana ja taisteli sekä Euroopassa että Etelä-Amerikassa. Wikipedia

 

 

 

 

 

Kävelykierroksemme keskittyi onneksi katetulle ”Monumentoa Vittoria Emmanuelle II Galleria” alueelle, jossa lämpö pysyi kohtuullisena.

 

 

 

 

 

 

 

 

Käytävä rajasi aukion, jonka reunalla on ”Duomo di Milano”. Se on myöhäisgoottilainen katedraali. Korkeutta sillä on 107 metriä ja on toiseksi suuri Euroopassa. Rakentaminen alkoi 400-luvulla, mutta nykyisen muodon se sai 1075 tapahtuneen palon jälkeisissä rakennusvaissa.

 

 

 

 

 

 

 

 

Erikoisuutena on yhden pilarin huipulla oleva kullattu madonna. Se yltää peräti 108,5 metrin korkeuteen. Sieltä korkeuksista madonna varjelee kaikkia noin  40 000 kirkossa kävijää, jotka kerra sopivat sisään.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tämän kuvan perusteella olisin ostoksilla PRADA’ssa, mutta se valitettavasti on vain kuvan huijaus.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jotta Italiassa riittivät liirat ja nykyään eurot, on pankkienkin oltava komeita ja historiallisen vakuuttavia.

 

 

 

 

 

 

Sitten palattiin kulttuurin pariin. Ihailimme kuuluisaa Milanon opperataloa tosin vain ulkoa. Nykyisin toimii myös museona.

 

 

 

 

 

 

 

Opas kertoo Ooppera-aukion rakennuksista ja muista nähtävyyksistä. Oli erittäin miellyttävä kokemus, kun käytössämme olivat toimivat korvakuulokkeet.

 

 

 

 

 

 

Aukion keskellä on monitaituri Leonardon patsas.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Milanon kierros päätettiin vierailemalla 1300-luvulta peräisin olevassa ”Castello Sforzesco”’ssa. Linna on reenessanssiaikakauden tuote ja on toiminut puolustuslinnana. Siinä oli vallihaudat ympärillä. Piha-alue tehtiin niin laajaksi, että sotaväki pystyi harjoittelemaan linnan suojassa.

Emme jaksaneet enään kovin tarkkaan tutkia kohdetta, vaan valmistauduimme viimeiseen etappiin.

 

 

 

 

 

Vihdoinkin Desenzano ja  hotelli BONOTTO.

Noin 15 tunnin matkan jälkeen tuntui tosi kivalta nähdä hotelli, johon saimme kantaa laukkumme ja päästä siistiytymään.

 

 

 

 

 

 

 

Ilta päättyi illallisella Gardajärven rannalla olevassa ravintolassa. Kylläisinä palasimme etelän pimeässä yössä hotellille ja nukkumaan .

 

 

 

 

 

 

 

 

Toisen päivän aamu oli jälleen kaunis ja luvassa ihan melkoista hellettä.

 

Tänää oli eri kuljettaja, mutta autossa oli jälleen kylmiä vesipulloja tosi tarpeeseen..

 

Tämän päivän ohjelmassa oli Gardajärven kierros. 

 

 

 

 

 

 

 

Bussi jätettiin isolle parkkipaikalle ja jatkettiin jalkaisin Simonen linnoitukseen.

 

 

 

 

 

 

Siellä tungettiin pienen sillan yli linnoituksen puolelle. 

 

 

 

 

 

 

Simonen niemen kärki onkin saari, mutta vain kapean kanaalin erottama.

 

 

 

 

 

Toive: Joskus voisi itsekin istuksia kahviossa nauttimassa  lämmöstä ja kahvista ja seurailemassa turistien touhuilua.

 

(Kysyin luvan kuvaan)

 

 

 

 

 

Helteestä välittämättä teimme pyhiinvaelluksen Maria Callaksen huvilalle. Nätti hyvin suojattu ”piilopaikka”.

 

 

 

 

 

 

Tämä kyltti tuskin oli seinässä Marian aikaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

Saarella oli myös terveyskylpylä ja tietysti terveys lähde. Ihan söpö rakennelma.

 

 

 

 

 

Seuraavaksi siirryttiin vene kuljetukseen. Yksityinen venetaxi vei meidät Gardajärven puoleen väliin Salon kaupunkiin.

 

 

 

 

 

 

 

Matkalla näimme komeita kallioita ja niisä olevia luolia oli varmaan joskus käytetty asumiseen.

 

 

 

 

 

Salossa onkin vastassa nykyaikaisia yksityisiä asumuksia heti rannassa. Ranta rakentaminen taitaa olla vapaampaa kuin somessa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pohjois-Italiassa oli koviakin taisteluja viime sotien aikaan ja muistomerkit kertovat omaa historiaansa.

 

 

 

 

 

Sitten poikettiin pikkuteille ja noustiin melkoisesti vuoren rinnettä ylös. 

 

Sieltä löytyi Villa Arcadio, jonka omistaa suomalainen Jaana Nakari ja on rakentanut sen melkoisen heikko kuntoisista linnan raunioista lähtien. Nykyään toimii hotellina ja tilausravintolana.

 

 

 

 

 

 

 

Jaana Nakari esitteli hotellin ja kertoili rakennusvaiheista. Meille oli järjestetty lounas tänne ja ympäristö oli kaunis ja näyttävä.

 

 

 

 

 

Lounas tarjoiltiin terssilla, johon aurinko porotti täysillä. Ainakin minulla oli hivenen turhankin kuuma paikka.

Lounas oli hyvä, vaikka annosten koko ensin hämäsi, mutta kyllä nälkä katosi. Juomana oli talon kotitekoinen hedelmäviini ja tietysti vesi.

 

 

 

 

 

 

Lounaspöydässä kun hivenen käänsi päätään, niina vautui loistava näkymä  Gardajärvelle .

 

 

.

 

 

Lounaan jälkeen ajelimme Gardajärven ympäri ensin sitruunan viljelyalueiden kautta aina Riva del Gardan Kaupunkiin.

Paluu tapahtui Gardajärven itärantaa seuraillen ns. oliivirivieraa pitkin.

Matkalla pienissä kylissä oli komeita kirkkoja, joista osa oli rakennettu vuoren seinämille

 

 

 

Loppumatkassa näimme uudempaakin rakennustyyliä.

 

 

 

Italiassa on alettu rakennella isoja kenttiä aurinkopaneeleja ja tuotetaan sekä sähköä, että lämpöä aurinkovoimalla.

Ainakin nämä päivät todistivat, että auringossa on energiaa.

Illalla jälleen päivällinen lähiravintolassa pimeän kähmässä.

 

 

 

Kolmantena päivänä teimme retken DOLOMIITEILLE

 

Uusi kuljettaja ja toinen bussi.

Kylmiä vesipulloja riittävästi.

 

 

 

 

 

 

 

 

Ajelimme alavia maisemia kostean tuntuisessa säässä. Sitten ilmestyivät vuoret tien itäpuolelle ja vuorilla pahaenteisesti sumua.

 

 

 

 

 

 

Sitten läksimme serpentiineille. Tiet hyväkuntoisia asfaltoituja ja jopa keskiviivakin oli maalattu.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vesisade alkoi kun siirryimme niiden kuntien alueelle, jotka olivat kuuluneet aiemmin Itävaltaan.

 

 

 

Siirryttäessä toiselle kulttuurialueelle voi selvästi havaita siistiytymisen ja rakennusten huollon kohdalla ison eron Italian alueeseen verrattuna. Talot oli hyvässä kunnossa ja seinämaalaukset yleisiä.

Tässä on maalattu seinään kalenteri koko vuodelle.

 

 

 

 

 

Kieli vaihtui saksaksi. Taitaa olla itävaltalainen murre.

 

 

 

 

 

 

 

 

Sitten tuli lumi vastaan. Ei enään paljon, mutta kuitenkin eikä helteestä tietoakaan.

 

 

 

 

 

 

Sitten ollaan korkealla eli 2239 metriä merenpinnan ylpuolella. Keli on vielä kuiva, mutta viileä.

Tänään lounastimme täällä ylhäällä.

 

 

 

 

 

 

 

Lounaan jälkeen askel olikin reipas ja katseet ylävasempaan  – miksi?

 

 

 

 

 

  Sadehan vuorilta oli tulossa melkoista vauhtia.

 

Matkalla ylänummilla näimme useampia murmeleita. Kivoja vipeltäjiä, mutta mitähän ne tekisivät kasvimaalla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Alas tultiin eri reittiä ja pysähdyttiin kuvailemaan maisemia. KOMEITA

 

 

 

 

 

 

Joka kylässä piti olla oma kirkko – vaikka pienikin.

 

 

 

 

 

 

Serpentiineillä saattoi törmätä jopa aaseihin. Varoitusmerkit oli vain kauriille.

 

 

 

 

 

 

Kylät olivat kaivautuneet pitkin laaksoja kiemurrellen puron mukaisesti.

 

 

 

 

 

 

              Seinämaalaukset saattoivat olla veistoksia seinän pinnassa. 

 

 

 

 

 

 

Loppumatka katseltiin vuorilla olevia vanhoja linnoja utuisessa säässä. 

Desenzanoon saavuttiin alkuillasta. Täyspitkä päivä oli jälleen takana.

Illallinen syötiin taas lähiravintolassa pimeän laskeutuessa maisemaan.

 

 

 

Neljäntenä päivänä ohjelmassa oli VENETSIA

 

Jälleen uusi kuljettaja ja eri bussi.

Matka sujui näppärästi, kun bussissa oli jälleen ilmastointi.

 

 

 

 

Ventsiaan ei ppääsekääm bussilla perille vaan joutuu loppumatka kulkemaan vesitaxseilla. 

Meilla sattui ihan kelvollinen vene. Sovimme kaikki hyvin sisään.

Matka kestää noin 20 minuuttia ja suurin ongelma on päästä laituriin. Käytössä näytti olevan ”röyhkeimmän oikeus”. Kaikki meni kuitenkin hyvin.

 

 

 

 

 

Venetsia on tosiaankin rakennettu vesirajaan. Pahempia veden nousemisia ei tarvita kun vesi on jo olohuoneessa.

 

 

 

 

 

 

Heti venerannassa oli gondolit odottamassa asiakkaita.

 

 

 

 

Kieertelimme kuumassa ja tungoksessa historiallisia rakennuksia ihaillen. 

Valtavasti koriteita niin patsaina kuin kullattuina maalauksina. 

Kävimme PYHÄN MARKUKSEN  kirkossa kierroksen. Siellä ei saanut kuvata.

Mahtava rakennus, mutta kuva jäi jotenkin vajavaiseksi, kun ei saanut pysähtyä kunnolla katsomaan. Liikenne oli tärkeämpi kuin paikkaan tutustuminen. Lipputulot lienevät varsin painava peruste jatkuvaan kiertoon.

 

 

 

 

 

Tässä kokoonnumme ennen menoa Muranon saarella olevan samannimisen lasitehtaan esittely- ja myyntipisteeseen. Venetsiassa on lasia tehty 900-luvulta lähtien. 1200-luvulla tehdas siirrettiin tulipalovaaran takia Muranon saarelle, josta kyseinen lasi on saanut nimensä.

Venetsia-opas kertoilee lasituoannosta Italiassa ja Eliisa tulkkaa meille.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Näyttelytiloihin mentiin kanavan yli. Työesittelyssä lasinpuhaltaja tekaisi lasikannun. Varsin näppärä ja taidokas esitys.

 

 

 

 

 

 

 

Venetsialla on oma lippukin. EU, Italia ja Venetsia.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

”Katusoittajat” kunnon bändin kanssa. Soittelevat katukahvilan asiakkaille.

 

 

 

 

 

Meidä kuuden hengen ryhmä gondoliretkellä. Paavo, Ami, Seija, Jussi ja Annu.

Gondolieeri ei laulanut vaikka pyydettiin.

 

 

 

 

 

 

 

 

Oli siellä Liisakin – keulapuolella.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sitten tuli ruuhka – gondolisumppu?

 

 

 

 

 

Eikä Venetsia jäänyt tyhjäksi vaikka me läksimme pois. Aasian maat olivat hyvin edustettuina Venetsiassakin.

Pääsimme hyvin autolle ja matka Desezanoon meni mukavasti hellepäivän jälkeen bussin viileydessä.

Illalla söimme jälleen samassa ravintolassa kuin eilenillalla ja taas pimeäntuloon asti. Sitten hotellille ja alustava pakkaaminen aamun lähtöä varten.

 

 

 

 

Viimeisen päivän ohjelma oli kamat autoon ja kohti VERONAA.

Jälleen uusi kuljettaja ja eri bussi. Bussin vaihtuminen edellytti kaikkien kamppeiden ottaminen yöksi mukaan. Muuten bussit olivat hyviä ja melko uusia.

 

 

 

 

 

Veronana kierros alkoi tämän  PAOLO VERONESE’n patsaan juurelta, jossa saimme nappikuulokkeet.

Verona on samannimisen maakunnan pääkaupunki Adigejoen varrella Pohjois-Italiassa Veneton hallintoalueella. Se on Italian huomattavimpia ja parhaiten säilyneitä historiallisia kaupunkeja. Sen kaupunkirakenteessa on säilynyt kerrostumia historian eri kausilta roomalaisajasta lähtien. Lähes 10 kilometrin pituisen muurikehän ympäröimä historiallinen keskusta on kuulunut vuodesta 2000 Unescon maailmanperintöluetteloon. Kaupunkilinnoituksena Verona on ainutlaatuinen tarjotessaan esimerkkejä erilaisista puolustusrakennelmista yli kahden vuosituhannen ajalta. Wikipedia

 

Meille tuli paikallinen opas omiemme ja Eliisan lisäksi.

Kaupunkikierros tehtiin kävelemällä.

 

 

Adigejoen silloista osa on hyvin vanhoja ja niitä pidetään käyttökunnossa.

 

 

 

 

 

 

Arche scaligere  –  Salinge-perheen hauta. Suku hallitsi Veronaa 1300-1400-luvuilla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Dante Alighieri oli italialainen kirjallisuushistorian maineikkaimpiin lukeutuvan Jumalainen näytelmä -eepoksen kirjoittanut kirjailija ja runoilija. Häntä pidetään ”italian kirjakielen isänä”. Wikipedia
Kuoli: syyskuu 1321, Ravenna, Italia

 

 

 

 

 

 

Eliisa ja paikallinen Verona-opas tauolla. Molemmat puhuivat suomea, Eliisa paremmin.

 

 

 

 

Kaupungin tori ja Salinge-suvun rakennuksia

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Juulian parveke, jolla kuvattiin elokuvan Roomeo ja Juulia parvekekohtaus. Tehty vain elokuvaa varten.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kun pääsisi takaisin kadulle – läpötila lähellä + 40 astetta.

 

 

 

 

 

 

 

Roomalaisen portin puolikas. Toinen kulkuaukko oikealla puolella kuvan ulkopuolella.

 

 

 

 

 

 

Ryhmäkuva VERONAN COLOSSIUMIN  edessä  2018-05-28

 

 

 

 

 

Viimeinen lounas Veronassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kylläisenä taaperrus helteisellä PONTE DI CASTELVECCHIO’lla kohti bussia.

 

 

 

 

 

 

PONTE DI CASTELVECCHIO on upea silta torneineen ja Salinge-suvun tunnuksineen muurien harjassa.

Bussi vei meidät kentälle ja Eliisa huolehti  kaikki sisään lähtöselvitykseen ja lopuksi lähtöhalaukset kaikille.

Kiitokset Eliisalle.

 

 

 

 

 

 

SITTEN LOPUKSI ERITTÄIN LÄPIMÄT KIITOKSET MATKAN JOHTAJILLE KAARINALLE JA ANJALLE.

PIENI KIITOSLAHJA KAIKKIEN PUOLESTA.

Kiitos meille kaikille – kiva reissu.

 

 

 

 

 

 

 

 

Nyt sitten voikin sanoa: kylläpä väsyttää mutta ei kaduta.

Kaikki ehjänä ja tyytyväisenä kotona – ainakin kotikentällä.

 

 

 

 

 Kuvat ja textit: ami

 

 

 

 

 

  **********************************************************************************************

**********************************************************************************’

 

Ruskalaisten hieno Tallinnan matka

Joulun alla iloinen ruskalaisten joukko kokoontui ensin Huovisen pysäkille varaamaan parhaita paikkoja itselleen ja kaverilleen.   Paikkoja riitti myös matkan varrelta tulleille kuten myös linja-autoasemalta kyytiin nousseille.  Takapenkin vessan viereiset paikat eivät olleet niin kovin suosittuja – se myönnettäköön.

Syömään pysähdyttiin Vaajakoskella Viherlandian ruokalassa. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.  Matka jatkui mukavissa tunnelmissa ja Kaarinan ja Pirkon pitämien visailujen merkeissä.

Vähän ennen Helsinkiä liikenne melkein pysähtyi ja bussimme lorvi eteenpäin.  Etelän ihmisten hirmuinen kiire ja edellä ajavan auton etäisyyden hallitseminen aiheutti kolareita, mutta me selvisimme turvallisesti terminaaliin OTP:n kuljettajan Eeron sompaillessa. Silja Europe odotteli satamassa meitä.  Hyttikortit saatuamme veimme tavarat hytteihin ja nälkäiset askeleet johdattivat ruskalaiset kohti runsaita ruokapöytiä.

Voi sitä ruoan määrää, valikoimien laajuutta ja herkkujen tuoksuja sekä ilmaisten janojuomien hanoja.  Arvaahan sen mitä siitä seuraa – ylensyönnin ja -juonninkin nautinnollinen ja raukaiseva ähky.  Hytti kutsui, mutta pieni pelko silmissä yksi jos toinenkin asettui yön selkään.  Pelko nuorison metelöinnistä oli jossain laivan osissa täysin aiheellinen, mutta aamiaisen tarinoinnissa moni ilmaisi nukkuneensa ihan hyvin.

Tallinnaan saavuimme aamuhämärissä.  Oppaaksi saimme paikallisen Sirjan, jonka suomen kielen taito oli aivan kohtuullista ja tietämys ihailtavaa.

Aamuhämärästä johtuen kaupungin salat eivät auenneet sen parhaimmassa loistossa.  Sirja vei meidät komeaan Kadriorgin palatsiin.  Se oli hieno ja taulut komeita.  Ne, joilla taiteelle oli silmää ja kiinnostusta, viihtyivät oppaan tarinoita kuunnellen pitempään, ja ne joilla taiteeseen oli toisenlaisen suhde, kiersivät omaan tahtiin ja vetäytyivät penkeille istumaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sieltä siirryimme pienen kävelyn siivittäminä uuteen Kumun taidekeskukseen.  Rakennus oli upea ja monessa kerroksessa.  Taidetta riitti ja oppaalla kerrottavaa.  Jälleen ruskalaisten joukosta löytyi niitä, jotka jaksoivat kuunnella ja kiertää oppaan mukana koko matkan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lounas nautittiin Kumun pienessä ravintolassa, jonka ruoka oli maukasta ja sitä oli riittävästi. Kello oli jo sen verran iltapäivän puolella, että kansainvälisen tapaan hotellihuoneet olivat saatavissa.  Siispä hotelliin ja valmistautumaan illan kohokohtaan Carmen-oopperaan.

Tallinnan Oopperatalo on kaunis, paljon kokenut, mutta hyvin kunnostettu. Carmen puolestaan on maailman kuuluisimpia oopperoita, jonka on säveltänyt George Bizet.  Tämän matkakertomuksen kirjoittaja on täysin väärä henkilö arvostelemaan esitystä.  Niinpä oheisesta linkistä löytyy täysin asiaton raportti, jos joku sattuisi olemaan kiinnostunut allekirjoittaneen näkemyksistä. https://www.facebook.com/matti.tieksola/posts/1859197554114619

Bussikuljetus takaisin hotelliin ja unta palloon.  Aamulla jatkuisi taiteen ihailu, mutta myös vapaammat askelmittarit Tallinnan vanhan kaupungin Raatihuoneen torilla.

Aamiaisen jälkeen ajoimme noin 30 km päähän Keilan Joan kartanoon. Jälleen voi sanoa, että Tallinnassa ja sen ympäristössä on useita kauniita ja kunnostettuja rakennuksia. Täälläkin oli taidetta, mutta ne olivat uusia ja erikoisempia kuin edellisenä päivänä nähdyt.  Lisäksi paikalla oli itse taiteilija, jonka töitä näytillä oli kymmeniä hintojen pyöriessä parin tonnin molemmin puolin.  Kartanon  vierailu oli kaikkia tyydyttävä.

Sieltä ajoimme vielä kuuden metrin putousta katsomaan ja sen jälkeen omatoimikävelylle Raatihuoneen torille.  Kyllä Oululla on oppimista Joulutorista.  Ihmisiä, kojuja, ruokaa, myyntiartikkeleita, esityksiä ym. oli tarjolla jokaiseen makuun.

Vaikka bussikin olisi ollut tarjolla, kirjoittaja puolisonsa kanssa halusi kävellä hotelliin.  Erään ravintolan ystävällisen sisäänheittäjän opastukset mielessä lähdimme kävelemään kohti hotellia. Oma virheemme oli kääntyä liian aikaisin ja jouduimme kipuamaan vanhan kaupungin korkeimmalle kohdalle todella hienoja maisemia katsomaan, mutta ei sieltä mihinkään hotelliin päässyt.  Kiersimme umpikujassa pitkän ja väsyttävän tovin, kunnes tulimme lähtöpaikkaan uudelleen. Uudet koordinaatit sisäiseen kompassiin ja niillä pääsimme suoraan hotelliin, onnellisina mutta väsyneinä.

Illan ohjelmassa oli yhteinen illallinen torin reunalla olevassa ravintolassa.  Nyt reitti sinne oli pläkkiselvä ja saavuimme muiden ruskalaisten kanssa viehättävään ravintolaan.  Ennen ateriaa jokainen sai vuoron esitellä itsensä niillä tiedoilla, jotka ruskalainen halusi muiden kanssa jakaa.

Ruoka oli jälleen hyvää ja nautimme siitä ja hyvästä seurasta.  Osa halusi kävellä kanssamme hotelliin osan mennessä bussin kyydissä.

Aamulla laukkujen pakkaamisen jälkeen ajoimme satamaan ja sen vieressä olevaan markettiin ostoksille.  Market oli pitkä ja tietenkin ne juomat olivat siellä kauimmaisessa päässä.  Bussin vieressä oli toinen market, mutta kukaan ei hoksannut sinne mennä.  Nyt ostosten kärrääminen oli hankalaa, mutta nekin lopulta löysivät perille bussin ruumaan.

Laiva oli nyt Eckerö Linen Finlandia, jonka ravintolassa söimme lounaan ja odotimme hetken ennen rantautumista Helsinkiin.

Paluumatkan kohokohta oli ruokailu jälleen Vaajakoskella Savutuvan Apajalla.  Paikka oli suorastaan mahtava.  Yli 30 kelohonkaista mökkiä, jotka on siirretty muualta mutta joiden hirret ovat yli 200-vuotiaita.  Aivan upea paikka!!  Kannattaa katsoa netistä paikan esittely.

Bussimatka oli jälleen kerran onnistunut, kuten Kaarina Kokon ja Pirkko Mannisen matkat pakkaavat olemaan aina. Tietokilpailut värittivät paluumatkaakin, mutta auto-onnettomuus Pihtiputaalla viivästytti kotiutumista tunnilla, mutta mitä yhdestä tunnista, kun takana on neljä vuorokautta nautittavia hetkiä aamusta iltaan.

 

 

Matti Tieksola

teksti ja kuvat

 

*******************************************************************************

******************************************************************************

 

 

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s