10. Matkakertomukset

2018-01-10-21:00    AP

 

1.        RUSKALAISTEN HIENO TALLINNAN MATKA JOULUKUUSSA 2017

2.        RUSKAN MATKA KROATIAAN, HERZEGOVINAAN JA MONTENEGROON  24.–28.04.2017

 

 

  **********************************************************************************************

**********************************************************************************’

 

                          Ruskalaisten hieno Tallinnan matka

Joulun alla iloinen ruskalaisten joukko kokoontui ensin Huovisen pysäkille varaamaan parhaita paikkoja itselleen ja kaverilleen.   Paikkoja riitti myös matkan varrelta tulleille kuten myös linja-autoasemalta kyytiin nousseille.  Takapenkin vessan viereiset paikat eivät olleet niin kovin suosittuja – se myönnettäköön.

Syömään pysähdyttiin Vaajakoskella Viherlandian ruokalassa. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.  Matka jatkui mukavissa tunnelmissa ja Kaarinan ja Pirkon pitämien visailujen merkeissä.

Vähän ennen Helsinkiä liikenne melkein pysähtyi ja bussimme lorvi eteenpäin.  Etelän ihmisten hirmuinen kiire ja edellä ajavan auton etäisyyden hallitseminen aiheutti kolareita, mutta me selvisimme turvallisesti terminaaliin OTP:n kuljettajan Eeron sompaillessa. Silja Europe odotteli satamassa meitä.  Hyttikortit saatuamme veimme tavarat hytteihin ja nälkäiset askeleet johdattivat ruskalaiset kohti runsaita ruokapöytiä.

Voi sitä ruoan määrää, valikoimien laajuutta ja herkkujen tuoksuja sekä ilmaisten janojuomien hanoja.  Arvaahan sen mitä siitä seuraa – ylensyönnin ja -juonninkin nautinnollinen ja raukaiseva ähky.  Hytti kutsui, mutta pieni pelko silmissä yksi jos toinenkin asettui yön selkään.  Pelko nuorison metelöinnistä oli jossain laivan osissa täysin aiheellinen, mutta aamiaisen tarinoinnissa moni ilmaisi nukkuneensa ihan hyvin.

Tallinnaan saavuimme aamuhämärissä.  Oppaaksi saimme paikallisen Sirjan, jonka suomen kielen taito oli aivan kohtuullista ja tietämys ihailtavaa.

Aamuhämärästä johtuen kaupungin salat eivät auenneet sen parhaimmassa loistossa.  Sirja vei meidät komeaan Kadriorgin palatsiin.  Se oli hieno ja taulut komeita.  Ne, joilla taiteelle oli silmää ja kiinnostusta, viihtyivät oppaan tarinoita kuunnellen pitempään, ja ne joilla taiteeseen oli toisenlaisen suhde, kiersivät omaan tahtiin ja vetäytyivät penkeille istumaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sieltä siirryimme pienen kävelyn siivittäminä uuteen Kumun taidekeskukseen.  Rakennus oli upea ja monessa kerroksessa.  Taidetta riitti ja oppaalla kerrottavaa.  Jälleen ruskalaisten joukosta löytyi niitä, jotka jaksoivat kuunnella ja kiertää oppaan mukana koko matkan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lounas nautittiin Kumun pienessä ravintolassa, jonka ruoka oli maukasta ja sitä oli riittävästi. Kello oli jo sen verran iltapäivän puolella, että kansainvälisen tapaan hotellihuoneet olivat saatavissa.  Siispä hotelliin ja valmistautumaan illan kohokohtaan Carmen-oopperaan.

Tallinnan Oopperatalo on kaunis, paljon kokenut, mutta hyvin kunnostettu. Carmen puolestaan on maailman kuuluisimpia oopperoita, jonka on säveltänyt George Bizet.  Tämän matkakertomuksen kirjoittaja on täysin väärä henkilö arvostelemaan esitystä.  Niinpä oheisesta linkistä löytyy täysin asiaton raportti, jos joku sattuisi olemaan kiinnostunut allekirjoittaneen näkemyksistä. https://www.facebook.com/matti.tieksola/posts/1859197554114619

Bussikuljetus takaisin hotelliin ja unta palloon.  Aamulla jatkuisi taiteen ihailu, mutta myös vapaammat askelmittarit Tallinnan vanhan kaupungin Raatihuoneen torilla.

Aamiaisen jälkeen ajoimme noin 30 km päähän Keilan Joan kartanoon. Jälleen voi sanoa, että Tallinnassa ja sen ympäristössä on useita kauniita ja kunnostettuja rakennuksia. Täälläkin oli taidetta, mutta ne olivat uusia ja erikoisempia kuin edellisenä päivänä nähdyt.  Lisäksi paikalla oli itse taiteilija, jonka töitä näytillä oli kymmeniä hintojen pyöriessä parin tonnin molemmin puolin.  Kartanon  vierailu oli kaikkia tyydyttävä.

Sieltä ajoimme vielä kuuden metrin putousta katsomaan ja sen jälkeen omatoimikävelylle Raatihuoneen torille.  Kyllä Oululla on oppimista Joulutorista.  Ihmisiä, kojuja, ruokaa, myyntiartikkeleita, esityksiä ym. oli tarjolla jokaiseen makuun.

Vaikka bussikin olisi ollut tarjolla, kirjoittaja puolisonsa kanssa halusi kävellä hotelliin.  Erään ravintolan ystävällisen sisäänheittäjän opastukset mielessä lähdimme kävelemään kohti hotellia. Oma virheemme oli kääntyä liian aikaisin ja jouduimme kipuamaan vanhan kaupungin korkeimmalle kohdalle todella hienoja maisemia katsomaan, mutta ei sieltä mihinkään hotelliin päässyt.  Kiersimme umpikujassa pitkän ja väsyttävän tovin, kunnes tulimme lähtöpaikkaan uudelleen. Uudet koordinaatit sisäiseen kompassiin ja niillä pääsimme suoraan hotelliin, onnellisina mutta väsyneinä.

Illan ohjelmassa oli yhteinen illallinen torin reunalla olevassa ravintolassa.  Nyt reitti sinne oli pläkkiselvä ja saavuimme muiden ruskalaisten kanssa viehättävään ravintolaan.  Ennen ateriaa jokainen sai vuoron esitellä itsensä niillä tiedoilla, jotka ruskalainen halusi muiden kanssa jakaa.

Ruoka oli jälleen hyvää ja nautimme siitä ja hyvästä seurasta.  Osa halusi kävellä kanssamme hotelliin osan mennessä bussin kyydissä.

Aamulla laukkujen pakkaamisen jälkeen ajoimme satamaan ja sen vieressä olevaan markettiin ostoksille.  Market oli pitkä ja tietenkin ne juomat olivat siellä kauimmaisessa päässä.  Bussin vieressä oli toinen market, mutta kukaan ei hoksannut sinne mennä.  Nyt ostosten kärrääminen oli hankalaa, mutta nekin lopulta löysivät perille bussin ruumaan.

Laiva oli nyt Eckerö Linen Finlandia, jonka ravintolassa söimme lounaan ja odotimme hetken ennen rantautumista Helsinkiin.

Paluumatkan kohokohta oli ruokailu jälleen Vaajakoskella Savutuvan Apajalla.  Paikka oli suorastaan mahtava.  Yli 30 kelohonkaista mökkiä, jotka on siirretty muualta mutta joiden hirret ovat yli 200-vuotiaita.  Aivan upea paikka!!  Kannattaa katsoa netistä paikan esittely.

Bussimatka oli jälleen kerran onnistunut, kuten Kaarina Kokon ja Pirkko Mannisen matkat pakkaavat olemaan aina. Tietokilpailut värittivät paluumatkaakin, mutta auto-onnettomuus Pihtiputaalla viivästytti kotiutumista tunnilla, mutta mitä yhdestä tunnista, kun takana on neljä vuorokautta nautittavia hetkiä aamusta iltaan.

 

 

Matti Tieksola

teksti ja kuvat

 

*******************************************************************************

******************************************************************************

 

RUSKAN MATKA KROATIAAN, BOSNIA-HERZEGOVINAAN JA MONTENEGROON  24. – 28. 04. 2017

 

Kun tieto Ruskan matkasta Kroatian Dubrovnik’iin tuli julkiseksi, kävin vilkaisemassa tietoja netistä. Siellä oli irlantilaisen kirjailijan George Bernard Shaw’n kommentti vuodelta 1929: ”Jos haluat nähdä taivaan maan päällä, tule Dubrovnikiin”. Halusinpa nähdä onko taivas tallella.

Lähtö tapahtui tavan mukaan auringon nousun aikaan Oulunsalosta ja ripeä siirtyminen Vantaalla ja olimme jo aamupäivällä perillä.

Lentosää oli mitä parhain ja matka meni hyvin. Balkanin vuoristo ylitettiin kohtuullisen varmasti.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Dubrovnikin kentällä meitä oli jo odottamassa iloinen unkarilainen opas Gabriella Revizcki  ja ilmastoitu bussi kuljettajana  Marco.

Ohjelma alkoi kaupunkikierroksella ja kiertelimme  Välimeren ja vuoriston kapealla rantakaistalla olevaan Kroatian kaakkois osan Dubrovnikin kaupunkiin. Kaupunkikuva oli hyvin keskiaikainen. Joskin silloille rakennetut tiet ja uudet modernit talot sulautuivat kivasti toisiinsa.

 

Ensimmäinen kävelykohde oli vanha kaupunki, jonne menimme pääportin kautta. Portteja oli useampia vieläkin käytössä, mutta bussilla pääsi tässä tapauksessa lähimmäksi.

Heti portin yläpuolella on koko kaupungin suojelupyhimys Pyhä Blasiuksen (Sveti Vlaho) patsas upotettuna seinään rakennettuun tilaan. Kävelimme vanhan kaupungin pääkatua Stadiumia pitkin suurelle aukiolle. Matkalla näimme Dubrovnikin tärkeimmät nähtävyydet, kuten Gradski zvonik eli vanhankaupungin kellotorni, Knežev dvor eli Rehtorin palatsi, Rolandin patsas, Pyhän Blasiuksen kirkko sekä Sponza-palatsi (jossa sjaitsee kaupungin oma näyttely). Kaikki rakennukset edustavat myöhäistä keskiaikaa ja aikaista renessanssin ajan arkkitehtuuria.

 

Muun muassa St Blasius Church.

 

Merellinen lounas syötiin vanhan sataman ulkoilmaravintolassa. Tuskin kukaan poistui paikalta tyytymättömänä. Sen verran makoisat oli tarjoukset ja iloinen tarjoilu.

 

Sitten saimme omien oppaiden lisäksi paikallisen oppaan MARIJAN ja tehtiin suunnitelma jako-ohjelmasta.

 

Dubrovnikin vanhimman sataman rannalla saimme tietoiskun kaupungin historiasta ja varsinkin  viimeisimmistä sotaisista tapahtumista. Kaupunkihan oli viimeksi piiritettynä 1990-luvulla.

 

Kohteeksi valittiin 1700-luvulta peräin oleva Dubrovnikin Katedraali.

 

Katedraali on tyypillinen keskiaikainen roomalaiskatolinen kirkko, jossa on komeita ja runsaasti kultauksia käytettyjä alttareita.  Pääalttari on oikeastaan oikein kaunis.

 

Sivualttarikaan ei jäänyt paljon häviölle.

 

Kierros jatkui Stadiumia pitkin nähtävyydeltä toiselle ja saimme tukevan annoksen historiatietoutta kohteen kohtaloista. Taustalla näkyy hivenen isoista pääsiäistipuista, joita tuodaan pääsiäisenä kaivon ympärille.

 

Gradski zvonik eli vanhankaupungin kellotorni on tavallaan alueen maamerkki.

 

Kellot ovat käytössä, koska kello ilmoittaa ajan kulun puolen tunnin välein eri teemoilla.

Kierros jatkui vanhoja kujia pitkin. Rakentamisen aikaan ei ollutkaan tarvetta mahduttaa paria kolmea limusiinia rinnakkain.

Kierroksen aikana poikkesin ortodoksiseen kirkkoon. Se on pieni rauhallinen hiljentymispaikka.

 

Oppaan kertoman mukaan tämä merkki tuotteessa varmentaa tuotteen olevan aidosti kroatilainen.

 

Kierroksemma päättyi ja poistuimme Onofrion suihkukaivon kautta.

 

Bussi vei meidät hoteliimme Hotel Lapad’iin. Saimme vaimoni kanssa huoneen 7. kerroksesta, jossa oli parveke maan tasossa. Kuvaa hyvin rinnerakentamisen taitoa. Muutenkin hotelli on siisti ja mielyttävä.

 

Ennen illallista hotellissamme oli hivenen aikaa katsella lähialuetta. Tässä ihan kivan näköinen asumus.

 

Tiistai aamuna olimme kaikki heti kahdeksalta bussissa ja menossa kohti Bosnia-Hertsegovinaa. Kaunis sää suosi matkalaisia. Koko matka oli aurinkoista. Vain muuta pisara vettä tuli ajon aikana tuulilasiin.

 

Ensin ajelimme pitkin rannikkoa luoteeseen ja kävimme välillä pätkän Bosnia-Hertsegovinan rantakaistaleen puolella ja takaisin Kroatiaan ja uudestaan Hertsegoniaan.

 

Tullimuodollisuudet oli kokemus sinällään meidän rajoihin tottuneelle. Jopa itäraja tuntui läpiajojutulta tämän rinnalla.

 

 

 

          

 

 

 

 

 

 

 

Tulleissa meni ruhtinaallisesti aikaa ja oppaat keräsivät monta kertaa passit ja minulla oli aikaa kuvailla bussin tuulilasille istahtaneita ötökoitä. Menetelmiä ei edes voinut verrata Suomen pohjoisten ja länsirajojen toimintaan

 

Lopulta aina matka jatkui ja maisemat vaihtuivat

 

Bosnia-Hertsegovinan alueella on laajoja viljelyalueita vuoristojen välissä.

 

Sitten tuli vastaan jo kohteemme Mostarin viitta.

 

Perillä meitä odotti jälleen paikallinen opas ARISA , joka kertoili Mostarin synnystä ja kohtaloista.

 

Maamerkkinä meillä oli parkkipaikan läheisyydessä oleva katolinen kirkko.

 

Sitten läksimme tutustumaan Mostarin basaariin. 

 

Alkuun näimme sodan tuhoja, joita ei ole vielä korjattu. EU-rahat eivät ole oikein osuneet näihin kohteisii.

Siisteyttä ajatellen tuli paikoin mieleen Kairon viemärilaitos – ei ehkä yhtä onneton.

 

Basaarissa tulivat moskeijat ja niihin liittyvät äänet vastaan. Tarkemmin katsottaessa huomaa kovaääniset tornin tasanteilla – ei enää ihminen.

 

Tärkein kohteemme oli Mostarin vanha uusi silta. Kaiteella oleva mies hyppäsi 27 metriä 5 metriä syvään veteen heti, kun sai   kerättyä 50 €. Hyppyä en onnistunut kuvaamaan, mutta netistä löytyy.

 

Oppaamme kertoili alueen historiasta ja nykypäivästä ennen kuin jatkoimme basaaria eteenpäin.

 

Vaimoväki oli tietysti onnessaan saadessaan hypistellä ja myyjä toivoi tietysti kauppaa.

 

Jälleen maittava lounas syötiin paikallisessa ravintolassa ja Annun ilme kertoo onnistumisesta.

 

Paluumatkalla joimme kahvit tienvarsiravintolassa, jonka edessä oli muistoristi ja ylhäällä vanhan linnoituksen rauniot.

 

 

 

 

 

 

 

Tämän päivän viimeinen tullaus. Siirrymme takaisin Bosnia-Herzegovinasta Kroatian puolelle. Kävimme kaikkiaan 6:ssa tullissa ja kun jokaisessa oli lähtö- ja saapumistullaus niin yhteensä niitä oli 12 kpl.

 

Sitten vain vauhdikas ajo Dubrovnik’iin ja ennätimme hotellille juuri klo 21:30 ja sitten nopeasti illalliselle. Olipa nopea syönti, sillä illallisaika loppui klo 22:00. Kaikki todennäköisesti siavat koko illallisen. Valitettavsti kotisivu ei toista videoita, joten ajon nopeus ja mielenkiintoisuus jää tämän kuvan ja mielikuvituksen varaan.

 

Keskiviikko oli Montenegro-päivä. Kuljettaja ehdotti lähtöaikatauluksi klo 07:45, niin olemme tullissa ensimmäisten joukossa. Useimmat ryhmät lähtevät tasan klo 08:00.

 

Liikenne Dubrovnikissa oli tähän aikaan varsin hiljainen ja pääsimme tielle mukavasti.

 

Ajelimme sypressien reunustamaa rantatietä kaakkoon.

 

Kuljettajamme oli ollut oikeassa. Tullissa ei ollut jonoja ja pääsimme läpi kivuttomasti.

 

Montenegron puolella oli havaittavissa selvästi köyhempi ilmapiiri kuin Kroatiassa.

Ajelimme pienten kaupunkien tai pikemminkin kylien läpi yhden pysähdyksen menetelmällä. Kasvillisuus oli selvästi eteläeurooppalaista.

 

Välimeri hohti sinisenä.

 

Kotorissa saavuimme keskelle kaupunkia ja kävelimme vahan kaupungin muurin viertä portille.

Oppaamme VUK oli niin pitkä kaveri, että hän käytti valkoista lippistä opasmerkkinä. Ensin hän kertoili Kotorin syntyhistoriaa ja myöhempiä tapahtumia ja sitten lähdimme kierrokselle.

 

Ensimmäinen pysähdys oli isolla aukiolla, johon sovittiin kokoontuminen, jos poikkeaa kierrokselta omille teille.

Selostuksen aikana meidät ohitti kansantanssiryhmä esiintymisasuissa. Olipa pitkiä poikia.

 

Pyhän Tryphonin katolinen katedraali (rak. 1166) . Tornissa oleva vuosiluku 2016 kertoo viimeisen kunnostuksen.

 

Kirkkoaukiolla saksofonisti jammaili mainiosti hivenen vanhempia teemoja.

 

St Luke’s Church vuodelta 1195 on hivenen huollon tarpeessa.

 

Sitten maistelimme paikallisia juustoja ja kinkkuja slivovitsin kanssa. Olihan ne hyviä, mutta paljaaltaan tosiaan vaativat pienet tujaukset.

Kotorin lahden pohjukassa oli Jugoslavian armeijan entisen varuskunnan ”luurangot”. Melkoinen rakennusmassa rapistuu.

 

Sitten läksimme 29 käännöksen serpentiineille. Nousua oli edessä lähes 2 km.

Mitä ylemmäs noustiin, sitä paremmat näköalat.

 

Kaikkia eivät serpentiinit viehätä   –   saattaa tuntua epämukavalta.

 

Eikä oikeastaan ihme, kun tarkemmin katsoo kaiteiden kuntoa ja putous on kuitenkin kilometrien luokassa.

 

Olipa joku uskaltautunut tielle jopa matkailuautolla.

 

25:nen mutkan jälkeen oli kuvaustauko. Rohkeimmat kuvasivat ja tässä olikin ihan oikea kaide.

 

Näkymät olivat pienen rohkeuden arvoisia.

 

Serpentiinien jälkeen tulimme pieneen vuoristokylään. Siellä oli sekä uutta että vanhaa rakennuskantaa, mutta elävän tuntuinen yhteisö.

 

Alas tulimme ”helpompaa reittiä”, mutta mielestäni oppaan käsien asento kertoo jo paljon.

 

 

 Alas päästiin Cetinje’en asti, jossa söimme lounaan Buleva Comogorskih Janaka’n varrella olevassa Kole Restaurant’ssa. Jälleen tultiin ihan ”syövyksiin” vaikka alle saimmekin tujaukset ”paikallista”. Cetinje’han on entinen pääkaupunki.

 

Ei niin pientä reissua, ettei yksi pieni haaveri. Timon kengästä irtosi pohja. Ei hämminkiä  –   opas  VUK kävi kaupasta liimaa ja pohja liimattiin. Liiman piti kuivaa hetken ja olla puristuksissa. Timopa ei saanutkaan nauhoja kiinni ja Vote avuliaana auttoi pälkähästä.

 

Alastulotiellä oli tietöitä. Liikennemerkki kertoo, miten liikenne keskeytetään. Pöly oli melkoinen, kun kaivinkone murskasi kalkkikiveä kauhalla.

 

Alastulon loppumatkalla katselimme vuorilla olevien linnoitusten raunioita eri sotakausilta.

 

Välimeren rantaan tullessa tien varressa oli myynnissä hotellikompleksi. Meinasimme ostaa sen Oulun Ruskayhdistys ry:n kokoustilaksi. Sopisipa kerrankin kaikki jäsenet ystävineen palaveriin.

 

Lautalla Kotorin lahden yli oikaisu lyhensi ajomatkaa kymmenissä kilometreissä.

 

”Kotona” hotellilla tyttö uima-altaalla edelleen odotteli meitä.

 

Seuraava aamu aloitettiin ohjelmalla ”uudestaan vanhakaupunki”, koska siellä oli paljon katsomatonta. Matkalla huomasin kivan yksityiskohdan liikennevaloissa. Niissä on näyttö, montako sekuntia on jäljellä valon vaihtumiseen. Helpottaa muuten paljon ennakointia.

 

Ensimmäinen kohde oli Fransiskaaninen luostari. Sen upeat seinämaalaukset edellyttävät varmaan jatkuvaa restaurointia.

 

Luostarin puutarhassa oli upeat ruusut. En muuten saanut tietää, onko luostarissa muuta toimintaa kuin turismi.

 

Ethnographic Museum’n rappusilta sai kivan kuvan yli vanhan kaupungin ja punaisten kattojen.

 

Keskiaikainen kyntöväline eli ”ùatra” (savoksi)

Tämä kuva on vahinko, kun en huomannut missään kuvauskieltoa edes ilman salamaa. Henkilökunta huomautti asiasta erittäin ystävällisesti.

 

Suunnittelimme vapaaohjelmaan risteilyä saaristossa, mutta Välimeri olikin sen verran kovana, etteivät paatit uskaltautuneet satamasta. Teimme ohjelman muutoksen ja menimme ulkoilmalounaalle – ei hassumpi vaihtoehto.

 

Illallinen tarjoiltiin Napoleonin linnoituksen lähellä olevassa ravintolassa – vuorilla. Jälleen mutkainen kuljetus bussilla, mutta Marco hallitsi homman.

 

 

 

Ravintolassa oli illallisen lisäksi paikallista musiikkia ja tanssia ja osa meistäkin sai kokeilla taitojaan. Kansallispukuiset ovat yhtyettä. Tukevan illallisen jälkeen alastulo pimeässä ei tuntunutkaan niin pahalta.

Hotelilla olikin jo pakkaaminen odottamassa, koska aamulla oli lähtö lentokentälle.

 

Ryhmäkuvan otto jäi illan kähmään ja testasi kuvaajan (hot. henkilökuntaa) käden vakavuutta.

Ihan hyvähän siitä tuli kun olemme niin nättejä.

 

 

 

Huh’huh. Pahin ohi – passintarkastuksesta läpi ja konetta odotellaan.

Oulunsalossa tärkeimmät eli oppaittemme Pirkko-Liisan ja Kaarinan kiittämiset.

Kiitos teille molemmille taas erinomaisesti hoidetusta reissusta, toivottavasti kiitokset maistuivat.

 

Texti ja kuvat   Ami

 

 

*********************************************************************************

*******************************************************************************

 

 

****************************************************************************************

****************************************************************************************

 

*****************************************************************************************

*******************************************************************************************

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s