10. Matkakertomukset

2017-05-08-23:21  AP

 

1.        RUSKAN MATKA KROATIAAN, HERZEGOVINAAN JA MONTENEGROON  24. – 28. 04. 2017

2.          Mainio kulttuurimatka Helsinkiin

3a.       RUSKAYHDISTYKSEN SYYSMATKA LEVILLE      5. – 8. 9. 2016, Matti Tieksola

3b.       RUSKAYHDISTYKSEN SYYSMATKA LEVILLE      5. – 8. 9. 2016, Ami

4.      OULUN RUSKALAISET PISTÄYTYIVÄT TSEKIN PRAHASSA 18-21.4.2016.

 

  **********************************************************************************************

**********************************************************************************’

 

RUSKAN MATKA KROATIAAN, BOSNIA-HERZEGOVINAAN JA MONTENEGROON  24. – 28. 04. 2017

 

Kun tieto Ruskan matkasta Kroatian Dubrovnik’iin tuli julkiseksi, kävin vilkaisemassa tietoja netistä. Siellä oli irlantilaisen kirjailijan George Bernard Shaw’n kommentti vuodelta 1929: ”Jos haluat nähdä taivaan maan päällä, tule Dubrovnikiin”. Halusinpa nähdä onko taivas tallella.

Lähtö tapahtui tavan mukaan auringon nousun aikaan Oulunsalosta ja ripeä siirtyminen Vantaalla ja olimme jo aamupäivällä perillä.

Lentosää oli mitä parhain ja matka meni hyvin. Balkanin vuoristo ylitettiin kohtuullisen varmasti.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Dubrovnikin kentällä meitä oli jo odottamassa iloinen unkarilainen opas Gabriella Revizcki  ja ilmastoitu bussi kuljettajana  Marco.

Ohjelma alkoi kaupunkikierroksella ja kiertelimme  Välimeren ja vuoriston kapealla rantakaistalla olevaan Kroatian kaakkois osan Dubrovnikin kaupunkiin. Kaupunkikuva oli hyvin keskiaikainen. Joskin silloille rakennetut tiet ja uudet modernit talot sulautuivat kivasti toisiinsa.

 

Ensimmäinen kävelykohde oli vanha kaupunki, jonne menimme pääportin kautta. Portteja oli useampia vieläkin käytössä, mutta bussilla pääsi tässä tapauksessa lähimmäksi.

Heti portin yläpuolella on koko kaupungin suojelupyhimys Pyhä Blasiuksen (Sveti Vlaho) patsas upotettuna seinään rakennettuun tilaan. Kävelimme vanhan kaupungin pääkatua Stadiumia pitkin suurelle aukiolle. Matkalla näimme Dubrovnikin tärkeimmät nähtävyydet, kuten Gradski zvonik eli vanhankaupungin kellotorni, Knežev dvor eli Rehtorin palatsi, Rolandin patsas, Pyhän Blasiuksen kirkko sekä Sponza-palatsi (jossa sjaitsee kaupungin oma näyttely). Kaikki rakennukset edustavat myöhäistä keskiaikaa ja aikaista renessanssin ajan arkkitehtuuria.

 

Muun muassa St Blasius Church.

 

Merellinen lounas syötiin vanhan sataman ulkoilmaravintolassa. Tuskin kukaan poistui paikalta tyytymättömänä. Sen verran makoisat oli tarjoukset ja iloinen tarjoilu.

 

Sitten saimme omien oppaiden lisäksi paikallisen oppaan MARIJAN ja tehtiin suunnitelma jako-ohjelmasta.

 

Dubrovnikin vanhimman sataman rannalla saimme tietoiskun kaupungin historiasta ja varsinkin  viimeisimmistä sotaisista tapahtumista. Kaupunkihan oli viimeksi piiritettynä 1990-luvulla.

 

Kohteeksi valittiin 1700-luvulta peräin oleva Dubrovnikin Katedraali.

 

Katedraali on tyypillinen keskiaikainen roomalaiskatolinen kirkko, jossa on komeita ja runsaasti kultauksia käytettyjä alttareita.  Pääalttari on oikeastaan oikein kaunis.

 

Sivualttarikaan ei jäänyt paljon häviölle.

 

Kierros jatkui Stadiumia pitkin nähtävyydeltä toiselle ja saimme tukevan annoksen historiatietoutta kohteen kohtaloista. Taustalla näkyy hivenen isoista pääsiäistipuista, joita tuodaan pääsiäisenä kaivon ympärille.

 

Gradski zvonik eli vanhankaupungin kellotorni on tavallaan alueen maamerkki.

 

Kellot ovat käytössä, koska kello ilmoittaa ajan kulun puolen tunnin välein eri teemoilla.

Kierros jatkui vanhoja kujia pitkin. Rakentamisen aikaan ei ollutkaan tarvetta mahduttaa paria kolmea limusiinia rinnakkain.

Kierroksen aikana poikkesin ortodoksiseen kirkkoon. Se on pieni rauhallinen hiljentymispaikka.

 

Oppaan kertoman mukaan tämä merkki tuotteessa varmentaa tuotteen olevan aidosti kroatilainen.

 

Kierroksemma päättyi ja poistuimme Onofrion suihkukaivon kautta.

 

Bussi vei meidät hoteliimme Hotel Lapad’iin. Saimme vaimoni kanssa huoneen 7. kerroksesta, jossa oli parveke maan tasossa. Kuvaa hyvin rinnerakentamisen taitoa. Muutenkin hotelli on siisti ja mielyttävä.

 

Ennen illallista hotellissamme oli hivenen aikaa katsella lähialuetta. Tässä ihan kivan näköinen asumus.

 

Tiistai aamuna olimme kaikki heti kahdeksalta bussissa ja menossa kohti Bosnia-Hertsegovinaa. Kaunis sää suosi matkalaisia. Koko matka oli aurinkoista. Vain muuta pisara vettä tuli ajon aikana tuulilasiin.

 

Ensin ajelimme pitkin rannikkoa luoteeseen ja kävimme välillä pätkän Bosnia-Hertsegovinan rantakaistaleen puolella ja takaisin Kroatiaan ja uudestaan Hertsegoniaan.

 

Tullimuodollisuudet oli kokemus sinällään meidän rajoihin tottuneelle. Jopa itäraja tuntui läpiajojutulta tämän rinnalla.

 

 

 

          

 

 

 

 

 

 

 

Tulleissa meni ruhtinaallisesti aikaa ja oppaat keräsivät monta kertaa passit ja minulla oli aikaa kuvailla bussin tuulilasille istahtaneita ötökoitä. Menetelmiä ei edes voinut verrata Suomen pohjoisten ja länsirajojen toimintaan

 

Lopulta aina matka jatkui ja maisemat vaihtuivat

 

Bosnia-Hertsegovinan alueella on laajoja viljelyalueita vuoristojen välissä.

 

Sitten tuli vastaan jo kohteemme Mostarin viitta.

 

Perillä meitä odotti jälleen paikallinen opas ARISA , joka kertoili Mostarin synnystä ja kohtaloista.

 

Maamerkkinä meillä oli parkkipaikan läheisyydessä oleva katolinen kirkko.

 

Sitten läksimme tutustumaan Mostarin basaariin. 

 

Alkuun näimme sodan tuhoja, joita ei ole vielä korjattu. EU-rahat eivät ole oikein osuneet näihin kohteisii.

Siisteyttä ajatellen tuli paikoin mieleen Kairon viemärilaitos – ei ehkä yhtä onneton.

 

Basaarissa tulivat moskeijat ja niihin liittyvät äänet vastaan. Tarkemmin katsottaessa huomaa kovaääniset tornin tasanteilla – ei enää ihminen.

 

Tärkein kohteemme oli Mostarin vanha uusi silta. Kaiteella oleva mies hyppäsi 27 metriä 5 metriä syvään veteen heti, kun sai   kerättyä 50 €. Hyppyä en onnistunut kuvaamaan, mutta netistä löytyy.

 

Oppaamme kertoili alueen historiasta ja nykypäivästä ennen kuin jatkoimme basaaria eteenpäin.

 

Vaimoväki oli tietysti onnessaan saadessaan hypistellä ja myyjä toivoi tietysti kauppaa.

 

Jälleen maittava lounas syötiin paikallisessa ravintolassa ja Annun ilme kertoo onnistumisesta.

 

Paluumatkalla joimme kahvit tienvarsiravintolassa, jonka edessä oli muistoristi ja ylhäällä vanhan linnoituksen rauniot.

 

 

 

 

 

 

 

Tämän päivän viimeinen tullaus. Siirrymme takaisin Bosnia-Herzegovinasta Kroatian puolelle. Kävimme kaikkiaan 6:ssa tullissa ja kun jokaisessa oli lähtö- ja saapumistullaus niin yhteensä niitä oli 12 kpl.

 

Sitten vain vauhdikas ajo Dubrovnik’iin ja ennätimme hotellille juuri klo 21:30 ja sitten nopeasti illalliselle. Olipa nopea syönti, sillä illallisaika loppui klo 22:00. Kaikki todennäköisesti siavat koko illallisen. Valitettavsti kotisivu ei toista videoita, joten ajon nopeus ja mielenkiintoisuus jää tämän kuvan ja mielikuvituksen varaan.

 

Keskiviikko oli Montenegro-päivä. Kuljettaja ehdotti lähtöaikatauluksi klo 07:45, niin olemme tullissa ensimmäisten joukossa. Useimmat ryhmät lähtevät tasan klo 08:00.

 

Liikenne Dubrovnikissa oli tähän aikaan varsin hiljainen ja pääsimme tielle mukavasti.

 

Ajelimme sypressien reunustamaa rantatietä kaakkoon.

 

Kuljettajamme oli ollut oikeassa. Tullissa ei ollut jonoja ja pääsimme läpi kivuttomasti.

 

Montenegron puolella oli havaittavissa selvästi köyhempi ilmapiiri kuin Kroatiassa.

Ajelimme pienten kaupunkien tai pikemminkin kylien läpi yhden pysähdyksen menetelmällä. Kasvillisuus oli selvästi eteläeurooppalaista.

 

Välimeri hohti sinisenä.

 

Kotorissa saavuimme keskelle kaupunkia ja kävelimme vahan kaupungin muurin viertä portille.

Oppaamme VUK oli niin pitkä kaveri, että hän käytti valkoista lippistä opasmerkkinä. Ensin hän kertoili Kotorin syntyhistoriaa ja myöhempiä tapahtumia ja sitten lähdimme kierrokselle.

 

Ensimmäinen pysähdys oli isolla aukiolla, johon sovittiin kokoontuminen, jos poikkeaa kierrokselta omille teille.

Selostuksen aikana meidät ohitti kansantanssiryhmä esiintymisasuissa. Olipa pitkiä poikia.

 

Pyhän Tryphonin katolinen katedraali (rak. 1166) . Tornissa oleva vuosiluku 2016 kertoo viimeisen kunnostuksen.

 

Kirkkoaukiolla saksofonisti jammaili mainiosti hivenen vanhempia teemoja.

 

St Luke’s Church vuodelta 1195 on hivenen huollon tarpeessa.

 

Sitten maistelimme paikallisia juustoja ja kinkkuja slivovitsin kanssa. Olihan ne hyviä, mutta paljaaltaan tosiaan vaativat pienet tujaukset.

Kotorin lahden pohjukassa oli Jugoslavian armeijan entisen varuskunnan ”luurangot”. Melkoinen rakennusmassa rapistuu.

 

Sitten läksimme 29 käännöksen serpentiineille. Nousua oli edessä lähes 2 km.

Mitä ylemmäs noustiin, sitä paremmat näköalat.

 

Kaikkia eivät serpentiinit viehätä   –   saattaa tuntua epämukavalta.

 

Eikä oikeastaan ihme, kun tarkemmin katsoo kaiteiden kuntoa ja putous on kuitenkin kilometrien luokassa.

 

Olipa joku uskaltautunut tielle jopa matkailuautolla.

 

25:nen mutkan jälkeen oli kuvaustauko. Rohkeimmat kuvasivat ja tässä olikin ihan oikea kaide.

 

Näkymät olivat pienen rohkeuden arvoisia.

 

Serpentiinien jälkeen tulimme pieneen vuoristokylään. Siellä oli sekä uutta että vanhaa rakennuskantaa, mutta elävän tuntuinen yhteisö.

 

Alas tulimme ”helpompaa reittiä”, mutta mielestäni oppaan käsien asento kertoo jo paljon.

 

 

 Alas päästiin Cetinje’en asti, jossa söimme lounaan Buleva Comogorskih Janaka’n varrella olevassa Kole Restaurant’ssa. Jälleen tultiin ihan ”syövyksiin” vaikka alle saimmekin tujaukset ”paikallista”. Cetinje’han on entinen pääkaupunki.

 

Ei niin pientä reissua, ettei yksi pieni haaveri. Timon kengästä irtosi pohja. Ei hämminkiä  –   opas  VUK kävi kaupasta liimaa ja pohja liimattiin. Liiman piti kuivaa hetken ja olla puristuksissa. Timopa ei saanutkaan nauhoja kiinni ja Vote avuliaana auttoi pälkähästä.

 

Alastulotiellä oli tietöitä. Liikennemerkki kertoo, miten liikenne keskeytetään. Pöly oli melkoinen, kun kaivinkone murskasi kalkkikiveä kauhalla.

 

Alastulon loppumatkalla katselimme vuorilla olevien linnoitusten raunioita eri sotakausilta.

 

Välimeren rantaan tullessa tien varressa oli myynnissä hotellikompleksi. Meinasimme ostaa sen Oulun Ruskayhdistys ry:n kokoustilaksi. Sopisipa kerrankin kaikki jäsenet ystävineen palaveriin.

 

Lautalla Kotorin lahden yli oikaisu lyhensi ajomatkaa kymmenissä kilometreissä.

 

”Kotona” hotellilla tyttö uima-altaalla edelleen odotteli meitä.

 

Seuraava aamu aloitettiin ohjelmalla ”uudestaan vanhakaupunki”, koska siellä oli paljon katsomatonta. Matkalla huomasin kivan yksityiskohdan liikennevaloissa. Niissä on näyttö, montako sekuntia on jäljellä valon vaihtumiseen. Helpottaa muuten paljon ennakointia.

 

Ensimmäinen kohde oli Fransiskaaninen luostari. Sen upeat seinämaalaukset edellyttävät varmaan jatkuvaa restaurointia.

 

Luostarin puutarhassa oli upeat ruusut. En muuten saanut tietää, onko luostarissa muuta toimintaa kuin turismi.

 

Ethnographic Museum’n rappusilta sai kivan kuvan yli vanhan kaupungin ja punaisten kattojen.

 

Keskiaikainen kyntöväline eli ”ùatra” (savoksi)

Tämä kuva on vahinko, kun en huomannut missään kuvauskieltoa edes ilman salamaa. Henkilökunta huomautti asiasta erittäin ystävällisesti.

 

Suunnittelimme vapaaohjelmaan risteilyä saaristossa, mutta Välimeri olikin sen verran kovana, etteivät paatit uskaltautuneet satamasta. Teimme ohjelman muutoksen ja menimme ulkoilmalounaalle – ei hassumpi vaihtoehto.

 

Illallinen tarjoiltiin Napoleonin linnoituksen lähellä olevassa ravintolassa – vuorilla. Jälleen mutkainen kuljetus bussilla, mutta Marco hallitsi homman.

 

 

 

Ravintolassa oli illallisen lisäksi paikallista musiikkia ja tanssia ja osa meistäkin sai kokeilla taitojaan. Kansallispukuiset ovat yhtyettä. Tukevan illallisen jälkeen alastulo pimeässä ei tuntunutkaan niin pahalta.

Hotelilla olikin jo pakkaaminen odottamassa, koska aamulla oli lähtö lentokentälle.

 

Ryhmäkuvan otto jäi illan kähmään ja testasi kuvaajan (hot. henkilökuntaa) käden vakavuutta.

Ihan hyvähän siitä tuli kun olemme niin nättejä.

 

 

 

Huh’huh. Pahin ohi – passintarkastuksesta läpi ja konetta odotellaan.

Oulunsalossa tärkeimmät eli oppaittemme Pirkko-Liisan ja Kaarinan kiittämiset.

Kiitos teille molemmille taas erinomaisesti hoidetusta reissusta, toivottavasti kiitokset maistuivat.

 

Texti ja kuvat   Ami

 

 

*********************************************************************************

*******************************************************************************

 

       Mainio kulttuurimatka Helsinkiin

Tammikuinen kulttuurimatka linja-autolla Helsinkiin kokosi 57 enemmän tai vähemmän nälkäistä matkailijaa kolmen päivän ja kahden yön reissulle.  Aamutuimaan lähdettiin liikkeelle Värtön ja Tuiran teitä kierrellen ennen kuin päästiin linja-autoaseman kautta Nelostielle ja kohti etelää.  Hetimmiten lähdön jälkeen ilmeni auton kanssa vaikeuksia – tavaratilan luukut pongahtivat pystyyn molemmin puolin autoa ja itse kukin huolissaan seurasi ikkunasta, kenen laukku tippuu tielle.

Toinen ongelma oli vaihteiden kanssa, kun kuskimme pisti pykälää suuremmalle.  Rätinää kuului ja nykimistä tuntui ja epävarmuutta jaksaako auto vetää.  Näissä tunnelmissa matka jatkui kuitenkin ihan hyvässä hengessä.  Viisaimmat ruskalaiset tiesivät kertoa, että ongelma on vaihdelaatikossa.

Matkan jatkuessa ilman uusia vaikeuksia, nämä pienet ongelmat unohtuivat ja Jyväskylään päästiin iloisella mielellä.  Opetusravintola Priimuksen pihalla odotti toinen auto, jonka uumeniin kaksi kuljettajaa siirsi tavaramme sillä aikaa kun me muut nautimme erinomaiset ateriat.  Tarjoilijoita oli runsaasti – nuoria, nättejä ja motivoituneita harjoittelijoita.  Saimme nauttia maukkaan ja täyttävän lounaan ennen kuin jatkoimme matkaa uudella linja-autolla kohti Helsinkiä.

Perille hotelli Holiday Inniin aseman viereen saavuimme iltapäivällä viiden kantturoissa.  Laukut ehdittiin just ja just viedä huoneisiin, kun illallinen kutsui. Usean ruskalaisen kommenteissa kuului maininta ”ei vetänyt vertoja Priimuksen aterialle.”

                    Kansallisteatteriin

Illaksi piti vielä ehtiä kansallisteatteriin katsomaan esitystä Minna Canthista.  On silkkaa faktaa että kansallisteatterin tuolit ovat erittäin epämukavat ja jo puolen tunnin jälkeen alkoi istuminen tuntua jäsenissä.  Kun esityskään ei kantanut lentoon, oli liki kolmen tunnin istuminen ja esityksen seuraaminen välillä tuskastuttavaa.  Miksi lisäksi loppuosuus meni venäjän puolelle pitkäksi aikaa?  Kritiikkini on pelkästään allekirjoittaneen ei-kulttuuri-ihmisen.  Tämä kirjoitteluni ei missään muodossa ole kohdistettu itse kirjailija Minna Canthia kohtaan.  Hän on toinen suomalainen J.L. Runebergin lisäksi, joka on saanut kuvansa norjalaisen lentoyhtiön Norwegianin kaluston kylkeen.

Perjantai ja uudet kujeet.  Aamiaisen jälkeen matkasimme Helsingin kaupungintalolle tunnin mittaiseen esittelyyn.  Tämä olikin hyvä alku päivälle.  Kahden oppaan johdattamina kiersimme talon kuullen tarinaa huoneiden taustoista, tutustuimme valtuustoryhmien omiin kokoushuoneisiin tai tarkemmin sanottuna pääsimme vain Perussuomalaisten keltaverhojen sävyttämään huoneeseen.  Muiden puolueiden huoneet olivat vieressä, mutta ajanpuutteen johdosta, niihin tutustuminen jäi pelkän maininnan asteelle.

Mielenkiintoista oli kuulla ala-aulan olevan kansalaisille vapaa asiointia varten. Sieltä löytyi tuoleja, lehtiä luettavaksi ja toiletit jopa ulkomaisten turistien käyttöön.  Kiinalaisille turisteille on laitettu ohjeet, kuinka siellä toiletissa käyttäydytään  – kuva kertoo ettei pytylle nousta seisomaan. Erinomaisen hyvä alku päivälle eikä seuraava kohde – Ateneum – muuta kuin kohotti tunnelmia.

Edellisestä allekirjoittaneen vierailusta oli kulunut lähes 60 vuotta, joten oli aikakin katsastaa talo uudemman kerran.  Näyttelyn vierailevat taulut olivat italialaisen Amedeo Modiglianin  (1884 – 1920) tekemiä.  Taiteilijan itsensä ja teostensa esittely tapahtui auditoriossa kolmen projektorin voimin ja se oli erittäin onnistunut veto.  Saimme kuulla kaikkien taulujen taustat eikä huoneissa enää ollut opastusten sekamelskaa, vaan itse kukin sai kiertää omien mielihalujensa ja vauhtinsa mukaan eri huoneet.  Modiglianin maalauksissa oli tyypillistä kasvopiirteiden muotoilu, nenän pidentäminen ja silmien kaventaminen.

                  Musiikkia kuuntelemaan

Taidekokemusten jälkeen osalla riitti intoa vierailla japanilaisnäyttelyssä, mutta suurin osa kiiruhti hotelliin lepäämään ennen illan konserttiosuutta Musiikkitalossa. Tämäkään ei ole allekirjoittaneen vahvimpia puolia, mutta viihdyin paremmin kuin kansallisteatterissa.  Orkesteria johti Hannu Lintu, jonka toimintatavat jäivät allekirjoittaneelle mysteeriksi.  Täysin amatöörimäinen kommentti on myös se, että kaipasin illalle juontajaa, joka kertoisi, mikä kappale milloinkin esitetään.  Helena Juntusen tiesin toki etukäteen, mutta hänen äänensä hukkui muuhun tohinaan.  Tarkempi ja täysin ammattitaidoton blogini löytyy osoitteesta https://www.facebook.com/matti.tieksola/posts/1470418386325873.

Lauantaina linkkurin keula kohti Lohjaa ja Hyrsylän mutkaa. Tiedossamme oli että talon emäntä Aira Samulin on itse paikalla kertomassa meille talosta ja itsestään.  Alkuperäinen Hyrsylä sijaitsee rajan takana Karjalassa, josta Aira on ottanut paljon vaikutteita rakennuttamaansa upeaan kolmikerroksiseen karjalaiseen taloon.

Hyrsylän ehtymättömät tavaramäärät

Ikä huomioiden erittäin energisellä Aira Samulinilla on helmikuun lopulla 90-vuotisjuhlat, joita hän sanoi juhlivansa kuitenkin koko vuoden. Harjoittelimme linja-autossa Sä kasvoit Aira kaunoinen-laulua, jonka kajautimme sankarille Hyrsylän mutkan lisäyksellä.  Hän antoi myös oivan näytteen huumorintajustaan.

  • Tanssin kerran Jari Sillanpään kanssa ja me kaaduimme päistikkaa parketille. Niinhän siinä rytäkässä kävi että jäin Jarin alle.  Siellä ei muuten moni nainen ole ollutkaan!, Aira nauraa hekotti päälle.

Kolmeen kerrokseen hän oli kerännyt uskomattoman määrä erilaisia vanhoja nukkeja, pikku autoja, kahvikalustoa ym.  Ulkona oli hänen suuresti arvostamansa isän patsas ja vieressä sedän Sten Suvion muistomerkki.  Suviohan muistetaan vuoden 1936 olympiakisojen nyrkkeilyn kultamitalistina.

Portin pielessä on myös taiteilija Miina Äkkijyrkän ( entiseltä nimeltään Loiva) rakentama 10-metrinen Lehmä sekä vanha veturi.  Jos joskus olette liikkeellä siellä päin, visiitti Hyrsylän mutkaan on käymisen arvoinen.

Paluumatka Ouluun sujui hyvin.  Ruokailu Hartolan kuningaskunnassa oli matkanjohtajilta Kaarinalta ja Pirkolta hyvä valinta samoin matkan kokonaisuus.  Kiitos tulee antaa kaikille osanottajille hyvähenkisestä matkaseurasta, mutta erityisesti juuri Kaarinalle ja Pirkolle tietokilpailujen järjestämisestä, matkan organisoimisesta sekä yleisestä huolenpidosta.

Matti Tieksola

kulttuurista mitään ymmärtämätön suurkuluttaja
****************************************************************************************

 

Onnistunut matka Leville

Kaksi lähes täyttä bussillista Oulun ruskalaisia lähti 5.9 aamulla kohti Leviä ja sen upeita maisemia.  Kun samaan hotelliin tuli myös Ruskaliiton kustantamina muitakin ruskalaisia eri puolilta maata, saattoi Ruskaliiton puheenjohtaja Pentti Kaukonen yhteisessä iltapäivätilaisuudessa todeta ”meitä on täällä lähes 400 – hienoa!”

Oulun Ruskayhdistyksen kokeneet matkanjohtajat Kaarina Kokko ja Pirkko Manninen olivat suunnitelleet matkan varrelle erittäin mielenkiintoisia pysähdyksiä sopivin välein jo jaloittelunkin kannalta eikä kukaan valitellut matkan rasituksia.

Kävimme ulkomaillakin!  Pieni keikka Ruotsin puolelle Matarengin kirkkoa katsomaan oli piristävä. Kirkon kanttorin virkaa hoitaa suomalainen Marjo Mustakallio, jonka johdolla saimme kuulla syventäviä kertomuksia kirkon ja erityisesti urkujen taustoista. Upeat urut!  Soittipa kanttori pari kappalettakin oululaisten iloksi.

Ruotsin teistä havainnoksi jäivät sinänsä hyväkuntoiset tiet, mutta pientareet olivat olemattomat. Takaisin kotimaahan kurvattiin Pellon sillan yli ja saman tien Vihreän Pysäkin ruokapöytään herkkuja nauttimaan. Käännyttäessä pihaan oli päätien varrella liftari ”Muonio”-kyltteineen.  Kun lähdimme jatkamaan matkaa kohti Kolaria yli tunnin kuluttua, oli sama liftari edelleen samassa paikassa kylmissään kyytiä odottamassa.

Ruskalaisten sydämet sulivat ja huudot ”otetaan kyytiin” kantautuivat kuljettajana toimineen Mikan korviin ja hän huitoi liftarille kädellään ”tuu kyytiin”-merkkejä.  Kutsuista ilahtuneena hän hyppäsi mukaamme. Mies oli britti Daniel, joka opiskeli luokanopettajaksi Jyväskylässä.  Hän puhui suomea ihan hyvin.  Veimme hänet Kolariin, josta me jatkoimme matkaa kohti Leviä.

Levillä odotti huoneet eri rakennuksissakin, mutta sillä ei ollut väliä – tasokkaat huoneet takasivat tyytyväisyyden.  Illalla kokoonnuttiin yhteiselle aterialle, jonka jälkeen osa jäi laulamaan karaokeen ja pyörähtämään parketilla kuka ties kuinka pitkälle aamuun!

Tiistaiaamiaisen jälkeen päivän ohjelmaan kuului tunnin kiertoajelu Levin ”kaupungin” ympäristössä.  Toinen toistaan komeampia tönöjä törrötti rinteessä ihan sulassa sovussa.  Monella kuuluisuudella jopa F1-kuskeilla oli oma ”mökki” Levillä eikä siellä kukaan ihmettele mediapersoonan liikkumista muun yleisön joukossa.  Tätä suomalaisten ominaisuutta jättää kuuluisuudet rauhaan arvostetaan jetset-piireissä.

Yhteisessä tapaamisessa eri yhdistykset pääsivät esittämään osaamistaan.  Meitä oululaisia ruskalaisia itseoikeutetusti edusti lausujamestari Jouko Salo, jonka esitykset sulattivat kuulijoiden sydämet runsaine aplodeineen.

Illalliselle mentiin Levin ja koko Lapin ykkösnaisen Päivikki Palosaaren Tonttulaan. Hieman ahtaasti istuttiin, mutta ruoassa ei ollut moittimista. Alueella on useita kunnostettuja rakennuksia persoonallisten lisukkeiden värittäessä ympäristöä.

Keskiviikon ruokailu sijoittui maineikkaaseen hotelli Hullu Poroon.  Komea kokonaisuus kaiken kaikkiaan.  Majoitustilaa löytyi runsaasti ja ruokaa riitti buffet-pöydässä. Aulassa oli taiteilija Sirpa Ylilääkkölän teos ”Sauna”, jonka myyntihinta 5000 euroa hieman hillitsi eläkeläisen ostohaluja.

Torstai on toivoa täynnä – sanotaan.  Se oli sitä myös meille odotellessa paluumatkaa, jonne Kaarina ja Pirkko olivat järjestäneet kaksi kohokohtaa – vierailun taiteilija Reidar Särestöniemen kotiin sekä  tutustumisen Tervolaan.

Reidarin ateljee on 400-neliöinen upea rakennus.  Galleria puolestaan on vähän pienempi, mutta erikoinen sekin.  Tauluja galleriassa oli useita näytillä, myös se joka jäi hänen viimeisekseen.  Käymisen arvoinen paikka.

Tervolassa vierailimme ensin vanhassa kirkossa kuulemassa uuden ja juuri nimetyn kirkkoherran Kaarinan yksityiskohtaiset kertomukset kirkon historiasta.  Uudemmassa kirkossa ihastelimme avaria tiloja, mutta uusimpaan kirkkoon emme menneet enää sisälle.  Kotimatka oli jo kaikkien huulilla ja Tervolasta polkaistiin yhtä soittoa Ouluun jättämällä väliin ohjelmaan merkitty Kuivaniemen Helmen pysähdys.

Matka oli todella onnistunut.  Ne, jotka halusivat kävellä ympäristössä, saivat siihen tilaisuutensa.  Kuten hekin, jotka halusivat vain levätä.  Kiitos matkanjärjestäjille Kaarinalle ja Pirkolle ja kuljettajalle Mikalle turvallisesta kyydistä.

 

 

img_0001

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

img_0017

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

img_0072

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

img_0075

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

img_0102

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

img_0130

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

img_0132

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

img_0179

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

img_0191

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

img_0202

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

img_9735

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

img_9740

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

img_9749

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

img_9750

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

img_9752

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

img_9772

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

img_9780

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

img_9814

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

img_9811

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

img_9816

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

img_9842

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

img_9853

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

img_9857

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

img_9866img_9890

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

img_9900

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

img_9913

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

img_9929

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

img_9948

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

img_9957

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

img_9964

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Matti Tieksola

teksti ja kuvat

 

****************************************************************************************

****************************************************************************************

 

 

      RUSKAYHDISTYKSEN SYYSMATKA LEVILLE      5. – 8. 9. 2016

 

Ruskan ruskaretki Leville oli varsin suosittu.p1160001

Matkalle lähti kaksi bussilastillista ruskalaisia.

Matka Oulusta Leville on varsin pitkä. joten matkalle oli valittu tutustumiskohteita. Ensimmäinen kohde oli Matarenkin kirkko Ruotsin puolella napapiirin tienoilla. Seurakunta  on jo useamman vuosisadan ikäinen.

 

p1150988

 

 

 

 

Nykyinenkin kirkko on peräisin 1730-luvulta. Poikkeaa sisustukseltaan jonkin verran Suomen puolella nähdyistä kirkkorakenteista lähinnä runsaamman koristelun puolesta.

Oppaana kirkossa meillä oli seurakunnan kanttori Marjo Mustakallio.

p1150993

 

 

 

 

 

 

Hän kertoili seurakunnasta ja kirkosta ja varsinkin kirkon erittäin arvokkaista uruista. 

 

p1150990

 

 

 

 

Ne ovat saksalaista alkuperää ja alkujaan Tukholman tuomiokirkkoon hankitut ja sieltä paikallinen kanttori hankki ne seurakunnalle

 

Oppaamme antoi meille pienoiskonsertin näytteeksi.

 

Alttari on myös omalaisensa etuseinän ansiosta ja samoin saarnastuoli on varsinainen luomus.

 

 

 

p1160003

 

 

Pellossa syödyn lounaan jälkeen ajeltiin Ylläksen maisematien kautta Levi-keskukseen.

Hotellimme pihalla jaettiin porukka huoneisiin ja jaettiin avaimet ja kylpylään ja ravintolaan pääsyn oikeuttavat rannekkeet.

p1160014

 

Järjestäytymisen jälkeen oli mahdollista poiketa kylpylässä tai tutustua paikkakuntaan. Minä kävin jonkin matkaa rinnettä ylös kävellen katsomassa kylää puiden latvojen yläpuolelta. Koko kylän keskus on kohtalaisen tiheästi rakennettu, eikä vie paljon aikaa kävellä laidasta laitaan.

p1160021

 

 

 

 

Kylän keskipisteen liikenneympyrään on laitettu koristeeksi mainio halkopino.

Illan ohjelmaan kului yhteinen illallinen Levi-hotellissamme ja sen jälkeen osa kävi Spassa ja osa huonesaunassa ja uupui petiin. Innokkaimmat osallistuivat illan ravintola-tarjontaan karaokeineen.

Oli myös mahdollista osallistua Levin kirkossa pidettävään konserttiin.

 

p1160022

 

 

Seuraava aamuohjelma alkoi aamupalan jälkeen tutustumisella Pöntsön gallerian; taiteilija Reijo Raekallio kertoo taiteestaan.

 

p1160039

 

 

 

 

 

Matkaa sinne Leviltä on noin 20 km Muonion tietä ja loppumatka pienempää keskelle ei mitään.

 

 

p1160033

 

 

Paikka kivan näköinen – ruskaakin oli jo havaittavissa

 

p1160031

 

 

 

 

 

Isäntä, taiteilija Reijo Raekallio kertoili omaa elämäkertaansa miten tuli rakennettua ateljee keskelle Kittilän korpea.

Paikka tarjosi luonnon rauhan ja mahdollisuuden keskittyä työhön.

Ateljee on syntynyt vaiheittain pienestä mökistä nykyiseen tilaansa.

Taiteilija soitteli itse mandoliinia viihteeksi, kun kiersimme rauhassa näyttelyn läpi. Emäntä järjesti sillä aikaa kakkukahvit.

Näyttelyssä tuotanto keskittyi tanssiviin pareihin ja eläimiin. Varsinkin porojen luonne on saatu ilmiömäisesti esiin.

 

Iltapäivällä Levi-hotellilla oli Ruskaliiton kaikille yhdistyksille yhteinen tapahtuma ohjelmineen. Sopivasti puheita ja laulu- lausunta ja tanssiohjelmia. Ohjelman seuraaminen oli ainakin joiltakin osa-alueilta ongelmallista ison tasaisen salin, väliseinien ja massiivisten pilarien takia. Muuten ihan kiva hetki kun koko joukko oli koossa.

 

 

thumbnail_img_20160906_174253

 

 

Illalla ohjelmaan kuului   Buffet-päivällinen ravintola Tonttulassa, Köngäksen kylällä – alkupalapöytä, poronkäristys, jälkiruoka+ kahvi/tee.

thumbnail_img_20160906_174318

 

 

 

 

 

Olimma hivenen etuajassa tai ravintola taka-ajassa, joten jouduimme hetken odottelemaan.

thumbnail_img_20160906_174417

 

 

 

 

Siinäpä oli hyvää aikaa ihailla Köngäksenkylän maisemia ja alkavaa ruskaa.

Pieni odottelu unohtui pian kun pääsimme sisään ja ruokapöytien ääreen. Olipa hyvää ja riittävästi.

thumbnail_img_20160906_191955

 

 

 

 

Väkemme tuntui viihtyvän hyvin ja poislähtö olikin vasta illan kähmässä ja ulkovaloihin oli jo laitettu tulet tunnelmaa luomaan.

p1160050

 

 

 

 

 

 

Osalla porukasta oli jatkot Levin kirkossa konsertissa.

 

p1160046

 

 

Seuraavan aamun ohjelmassa oli Levin alueeseen tutustuminen kiertoajelun muodossa. Sääherra oli kuitenkin päättänyt, ettei ainakaan ylös kannata ajella, koska pilvet tai sumu olivat ihan alhaalla. 

p1160048

 

 

 

 

 

 

Teimme tunnin kierroksen kahdessa erässä ja näkymät olivat sumun peittämät. Onneksi oppaana oli Terho Paksuniemi, jonka jutustelu paikallisena oli kivaa kuunneltavaa. Tämä korvasi osin sään petoksen.

Iltapäivällä sää hivenen kirkastu ja rinteet tulivat esiin ja jopa ruskaa oli havaittavissa. Oli aikaa kierrellä keskuksen kauppoja shoppailemassa.

 

 

 

 

 

Jottei nälkä vain missään tapauksessa pääsi yllättämään olikin seuraavana  Buffet-päivällinen ravintola Taivaassa, Levillä  – alkupalapöytä, 2 x pääruokavaihtoehto, jälkiruoka + kahvi/tee.

Kyllä näillä eväillä passasi mennä useamman luun varaan tai jatkaa rientoja muualla.

 

 

p1160106

 

Viimeisen päivän aamiaisen jälkeen olikin jo huoneiden luovuttaminen ja kamppeiden roijaaminen autoihin – tietysti omat paikat.

Matka jatkui kohti etelää. seuraavana oli opastettu tutustuminen Särestöniemeen. Kohteessa piti olla kolme opasta ja täällä nautitaan pullakahvit.

Oppaita olikin vain kaksi, mutta hyvin selvittiin, vaikka ryhmät tulivat kovin suuriksi. Joku muu Ruskayhdistys sattui samalle hetkelle ja vei yhden oppaamme.

p1160057

 

 

 

 

Tämä taidegalleria on kokenut kovia aikojen kuluessa. Alla olevassa kuvassa näkyy vielä alkuperäisen rakennuksen kivijalka. Onneksi muut rkunnukset säilyivät.

 

p1160103

 

 

 

Uusi galleria toimii edelleen näyttelytilana, vain sauna ja uima-allasosasto poistettu käytöstä. Tosin uima-allas on edelleen vettä täynnä. Se voi auttaa ilmastointia.

p1160066

 

 

Näyttely käsitti useita tyypillisiä Reidar Särestöniemen töitä, mutta mukana oli myös harvemmin nähtyjä hentoja koivikkokuvia.

p1160071

 

 

 

 

 

 

 

p1160091

 

 

Tutustuimme myös uuteen ateljeehen, josta on huomattavasti avarammat näkymät tunturimaisemaan kuin jokivarressa olleesta edellisestä ateljeesta. Uuden ateljeen työskentely- asumistilat ovat olleet kohtalaisen hyvät ja avarat.

p1160096

 

 

 

 Puhdas havupuupinta tekee tiloista valoisan. Talvipimeys on kuitenkin voinut tuntua jopa ahdistavalta, jos sellaiseen olisi ollut taipumusta.

Nykyisin tilat toimivat museona ja taiteilijakotina.

p1160077

 

 

 

Vanhan Särestön päärakennus on vuodelta 1873. Tässä talossa Reidar ja Anton syntyivät ja kasvoivat . Isän luottamus poikansa taiteellisiin taipumuksiin loi pohjan tulevalle kuuluisuudelle. 

p1160088

 

 

 

 

Tosin se oli vaatinut myös kovaa työtä ja uskoa omiin kykyihin.

 

Täällä oli esillä varhaisinta tuotantoa.

 

 

 

p1160117

 

Kahvien jälkeen jatkoimme matkaa kohti Tervolaa.

Tervolassa aloitimme tutustumiskierroksen lounaalla ravintola Tervolatalossa. Olipa hyvää lohiruokaa, vaikkei ollutkaan Kemijoesta pyydettyä. Talo on toiminut pitkän elinkaarensa aikana pääsääntöisesti työväen kokoontumistilana. Joskin välillä kirjastona ja jopa rotareiden kokoontumispaikkana. Nykyään toimii ravintolana ja leipomona.

p1160122

 

 

 

 

Tervolan vanhan kirkko on 1680-luvulta peräisin oleva yksi parhaiten säilyneitä kirkkojamme.

p1160125

 

 

 

 

 

Kirkon esitteli meille ”vt. kirkkoherra” Kaarina. Hän tuntee tarinat. Onhan tämä hänen vihkikirkkonsa.

p1160119

 

 

 

 

Uudempi kirkko vuodelta 1865  valtasi vanhan kirkon aseman. Vanha kirkko otettiin käyttöön vuonna 1950 uudelleen, koska se on kodikkaampi. 

p1160133

 

 

 

 

Tosiaan uudempi kirkko oli kovin karun oloinen.

 

Uusin kirkko on seurakuntakeskuksessa, joka jätettiin käymättä.

 

Tämän jälkeen olikin vuorossa pelkkä ajo Ouluun. Kaikki saavuimme perille oikein hyvässä kunnossa. Kenellekään ei tapahtunut isompia ongelmia matkan aikana ja matka oli kaikin puolin onnistunut.

Isot kiitokset jälleen Pirkko-Liisalle ja Kaarinalle hyvin junaillusta matkasta.

 

Teksti ja kuvat  Ami

 

 

************************************************************************************************

************************************************************************************************
      OULUN RUSKALAISET PISTÄYTYIVÄT TSEKIN PRAHASSA 18-21.4.2016.


     Heti aamuvarhaisella maanantaina oli 43 reipasta ruskalaista lähdössä Oulusalon kentällä. Jo lähtiessä suosi kaunis aurinkoinen sää ja jatkui koko reissun ajan. Ei muuten ollut isoja eroja Oulun lähtösään ja Prahassa oloajan sään välillä, vaikka matkasimme noin 2000 km etelään. Perillä ainoastaan viimeisenä päivänä lämpeni kohtalaisesti.

     Matka Oulunsalosta Helsinki-Vantaan kautta Prahaan meni kohtalaisesti ottaen huomioon, että Finnairin tajoukset ovat siirtyneet lompakko-kantaan. Mulle sattui valinta kohtalaisen lötköön kylmään.

 

1. Bussi ja kuljettaja nouti kentältä

 

 

Perillä Prahassa oli opas vastassa ja bussi tuli pian paikalle. Matkalaukut ruumaan ja menoksi. Ekapäivä alkoi kaupunkikierroksella.

 

 

 

2. eka kohde Strahovin munkkiluostari

 

 

 

 

Ensimmäinen kohde oli Strahovin munkkiluostari.

 

 

 

 

 

3. kirsikan kukkien aikaan

 

 

 

 

Olimme liikkeellä omenan ja kirsikan kukinnan aikaan.  

 

 

 

 

4. Presidentti oli työpaikallaan

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ensin menimme Prahan linnaan. Sen yhteydessä on Tsekin presidentin toimitila ja lippu parvekkeella kertoi, että presidentti oli paikalla.

Meillä ei ollut kutsua presidentin vastaanotolle, joten jätimme sen väliin.

 

 

 

5. Presidentin linnan koriste- ja tosivartijat

 

 

 

 

 

 

 

Portilla oli kuitenkin sekä seremonia vartijat että todellinen turvavartija.

 

 

6. luosstarin katetraali on mahtava

 

 

 

 

 

 

Itse Pyhän Vituksen katedraali on mahtava tyypillinen keskieurooppalainen kirkko vuodelta 1344 vanhojen kirkkojen joukossa. Korkeutta paljon, korkeat pilarit ja paljon kultauksia ja upeat lasityöt ikkunoissa.

 

 

 

 

 

7. puuovien leikkaukset

 

 

 

 

 

Rakennuksessa kiinnitti huomioni hienot yksityiskohdat. Käden taito ja hieno kohteiden sommittelu olivat uskomattomia.

 

 

 

8. matalliovi

 

 

 

 

 

 

 

 

Esimerkiksi nousi metalliovi. Siihen on taottu upeat reliefit. Voi vain kuvitella, minkälaista taitoa käsityönä tällainenkin tuote on vaatinut tekijältään.

 

 

9. Pyhän Vituksen katetraali

 

 

 

Prahan linnan pihalla on myös huomattavasti vaatimattomampi Pyhän Petruksen katedraali, joka on nykyään valtiovarainministeriön käytössä. Paljastui julisteesta.

 

 

 

10. Pihalla vanha kaivo, jossta linnoitus sai veden.

 

 

 

 

 

 

 

Pihalla on vanha kaivo, josta aikoinaan koko linnoitus sai tarvitsemansa veden. Nykyään keräilee vain turistien kolkoita.

 

 

 

 

11. oppaamme selosti tämän kohteen

 

 

 

 

 

 

 

 

Tällä kierroksella oppaamme Marcela Jensenova  hoiti esittelyn – varsin tehokkaasti kuin myös koko reissun ajan. Tietoa saimme paljon ja monia vuosilukuja 1000 ja 2000 väliltä.

 

 

 

13 a bussi odotteli kukkivan omenapuun varjossa

 

 

 

 

Tässä kohteessa viivyimme myös lounaalla ja näimme monia muita näkemisen arvoisia portteja ja rakennuksia.

Historian havina oli puhtaimmillaan, koska sodat eivät tuhonneet juuri ollenkaan Prahaa. Näin ollen Praha on yksi parhaimmista kohteista nähdä vanhaa keskieurooppalaista kaupunkikulttuuria.

Meidän bussi odotteli omenapuun alla.

 

 

 

 

13. Hotellimme Clement - ulkoa vanha sisältä uusi.

 

 

 

 

 

 

 

 

Aamupäivän kierros päättyi hotellillemme. Hotel Clement on ulkoa vanhahko, mutta sisustus oli restauroitu hyvällä maulla. Kiva majoituspaikka.

Hotellilla pidimme pienen lepotauon ja jatkoimme tutustumista Prahaan oppaamme johdolla kävellen kauniissa mutta koleahkossa alkuillassa.

 

 

 

14. hotellimme vieressä maamerkkinä Kostel sv. Klimenta

 

 

 

 

 

 

 

Hotellimme läheisyydessä oli hyvänä maamerkkinä Kostel sv. Klimenta, joka oli katetraaleja pienempi ja helposti tunnistettavissa.

 

 

 

 

 

15. P1150134

 

 

 

 

 

 

 

Loppu päivä käytettiin kaupungin lähinähtävyyksiin tutustumiseen kävellen. Kävimme ensin Pranhan tornilla.

 

 

 

 

 

15a Prahan vanha kaupungintalo

 

 

 

 

Sieltä kävelimme katsellen kaupungin vanhoja rakennuksia aina Prahan Vanhankaupungin raatihuoneelle asti.

 

 

16. Kävimme katsomassa Prahan kuuluisaa kelloa - emme odotelleet täyttä tuntia.

 

 

 

 

 

 

 

 

Lopulta kävimme katsomassa Prahan kuuluisaa kelloa – emme kuitenkaan jaksaneet odotella täyttä tuntia. Silloin olisivat apostolit tulleet näkyviin luukuista kellon lyödessä täyden tunnin lyöntejä.

 

 

17 Tsekissä -pakko oluet ja viinit jopa limsat

 

 

 

 

 

Siirryimme syömään ja tutustumaan paikallisiin oluisiin ja viineihin.

Plzeňská restaurace oli oikein oivallinen ruokapaikka.

 

 

 

 

Toisen päivän aamuna läksimme hyvissä ajoin kohti noin 30 kilometrin päässä olevaa kristallitehdasta.

 

18. P1150201

 

Matka kulki osin moottoriteitä osin idyllisiä paikallisteitä. Silmiinpistävää oli kukkien runsauden lisäksi teiden varsien siisteys. Ei ollut muovipusseja eikä oluttölkkejä, kuten meillä tahtoo olla.

 

 

 

 

 

19. P1150207

 

 

Matkan kohde oli Nizborin idyllinen maalaiskylä. Ensin tutustuttiin Rückl Crystal eli Nizbor Glass Factory’in. Tehdas on useamman sukupolven ajan tuottanut käsin tehtyä kristallia. Tuotanto on supistunut niin paljon, että nykyään on jäljellä vain tämä kolmesta tehtaasta.
 

20 P1150221

 

 

 

 

Kristallimaljojen aihiot puhallettiin muottiin ja jäähdytettiin hissuksiin käsittelylämpöiseksi.

 

 

 

 

21. P1150230-2

 

 

Aihiot siirrettiin hiomon puolelle, jossa hiojat hioivat kuviot pidellen käsissä kohdetta  ja tehden laikalla kuviot . Olipa melkoisen vaikuttavaa puuhaa. Lopputulos oli jopa pitsiä muistuttava kuviointi lasin pinnalla. Lopputarkastus huolehti, ettei epäkuranttia tavaraa päässyt ulos.

 

 

Poikkesimme myös myymälän puolella, jossa kaikille annettiin muistoksi kristallitennispallo. Ilmeisesti se on sen verran arvokas, että joidenkin kohdalla tulli joutui selvittämään saako sellaisen viedä maasta ulos. Kaikki saivat kuitenkin pitää pallonsa.

 

Seuraava kohde Nizborissa oli Krivoklatin linna.

22. P1150211

 

 

 

 

 

 

 Linna on 1200-luvulta. Linna on kookas rakennelma ja on toiminut turva- ja asuinpaikkana.

 

23. P1150253

 

 

 

 

 

 

 

Linnan oma opas kertoili linnan historiaa ja meidän opas tulkkasi. Kuten pienoismallista näkee, linna on monipolvinen rakennelma. Sinne on pitänyt sopia kaikki elämän muodot turvaan.

 

 

24. P1150260

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tietysti linnassa oli myös oma kappeli, Eikä se ollutkaan kovin vaatimaton.

 

 

 

 

 

 

 

25. P1150269

 

 

 

Kappelin jokaisen penkin päädyssä oli penkin omistajaa kuvaava hirviö – oli kateuden, ahneuden, kavaluuden jne hirviöitä.

 

 

 

26. P1150273

 

 

 

Linnan museossa oli todiste, ettei lämmitetty istuin olekaan Mersun keksintö vaan tässä reessä istuimen laatikkoon laitettiin hehkuvia hiiliä ja penkki pysyi mukavan lämpimänä. Ikää on ainakin 500 vuotta.

 

 

27. P1150283

 

 

 

Päivän kierros päätettiin lounaalla Krivoklatin kylässä olevassa pienessä ravintolassa. Lounas oli hyvä ja sisälsi kolme ruokalajia, joten nälkä oli karkotettu pitemmäksi ajaksi.

 

 

27a konsertti

 

 

 

Palattuamme Prahaan pidimme pienen lepotauon hotellissa ja sitten bussi tuli hakemaan meidät illan konserttiin. Konsertti oli luostarin kappelissa ja varsin laadukas. Sopiva päätös päivän tapahtumille, jonka kruunasi hyvä illallinen hotellimme lähellä olevassa ravintolassa.

 

 

 

Kolmannen päivän retkemme kohde oli Trojan linna.

 

28. P1150286

 

 

 

Reitti kulki Lanovon toimitalon ohi. Lanovohan on yksi maailman suurimmista tietokonemerkeistä. Kertoo vain Tsekin teknologian tasosta.

 

 

P1150290

 

Trojan portilla oli iso kivipaasi, jonka päällä pieniä patsaita. Hetken luulin mangusteiksi, mutta ne ovatkin Alppien kasvatteja alppimurmeleita.

 

 

 

P1150292

 

Trojan linnaa korjataan lähes jatkuvasti. Kattotöissä ei ainakaan ole samat turvamääräykset kuin meillä, vaikka kyseessä onkin EU-maa.

Tosin eurokaan ei ole Tsekissä käytössä. Valuuttaa ei kuulemma vaihdeta niin kauan kuin heille on etua omasta koronastaan. Kaiketi EU-tuet kuitenkin kelpaavat euroina.

 

P1150318

 

 

Trojan linnasalit ovat täynnä upeita freskoja – niin seinät kuin katotkin ovat maalausten peittämiä. Huoneita useita ja kaikissa eri teemat. Tämän jutun puitteissa ei pysty antamaan edes kalpeaa kuvaa maalausten omaleimaisuudesta.

 

 

P1150338

 

 

 

Myös linnan koru- ja käyttöesinekokoelmat ovat näkemisen arvoisia.

 

 

 

 

P1150349

Ryhmäkuva otettiin Trojan linnan pihapiirissä. Asuista voi todeta sään olleen koleahkon. Kuvan otti oppaamme.

 

P1150367

 

 

Ruskan omat oppaat poseerasivat linnan etupuolella parin opastettavan kanssa. He samalla ihailevat linnan puistoa, joka on tyypillinen keskieurooppalainen linnan puistikko käytävineen ja pitkine portaineen.

 

 

 

P1150374

 

 

 

 

Edellisen kuvauspaikan takana rappusten alla on muistomerkki niille linnanrakentajille, joiden kivenkanto ei ole onnistunutkaan täysin. Patsas on sijoitettu katseilta hivenen suojaan syvään monttuun.

 

 

 

 

 

 

 

Iltapäivällä oli vapaata aikaa tutustua kaupunkiin ja ostoskeskuksiin Palladium´iin ja Kotva´an, jotka olivatkin kävelymatkan päässä hotellista.

 

P1150384

 

 

 

 

Kadulla liikkuessa saattoi tavata jonkun taiteilijan, joka myi tuotteitaan. Oli seppiä ja muita taiteen tekijöitä, mutta kerjäläisiä eikä turvapaikan hakijoita ei näkynyt.

 

 

 

P1150384a

 

 

 

 

 

Opas kertoi, ettei Tsekki ole ottanut yhtään pakolaista vastaan. Syytä kielteiseen asenteeseen ei opas kertonut. Tuntuu oikeastaan oudolta, kun ajattelee lähihistoriaa

 

 

 

 

P1150384b

 

 

 

Ilta huipentui laivaristeilyyn. Vltava-joki esitteli parhaimpansa. Kaunis auringonlasku ja kohtuullisen lämmintä. Alitettiin monia upeita siltoja, mm. Prahan vanha Kaarlen silta. Illallinen nautittiin laivalla.

 

 

 

Seuraavassa kolmen kuvan sarja, joka kertoo enemmän kuin monta sanaa, miksi Praha on niin siisti kaupunki.

P1150397P1150388P1150400

 

 

 

 

 

 

 

Hattupäinen korjasi roskat ja lasit niiltä pöydiltä, jotka eivät olleet ravintoloiden kalustoa ja maasta pienemmät roskat harjalla ja kihvelillä. Imurilla hoideltiin kiveyksen välit ja kone pyöri pitkin päivää väistelle muuta liikennettä. Kaupunkilaiset ovat tottuneet näihin, eivätkä ne näyttäneet aiheuttavan hämminkiä.

Saattaa olla jotain syytä asukkaissakin.

 

P1150475

 

 

Lopputuloksena onkin jopa siistit sadevesikaivojen kannet vaikka eivät taidakaan olla ihan uusia.

 

 

 

 

P1150482

 

 

 

Francovzská Restaurance Art Nouveau´ssa nautitun lähtölounaan jälkeen meidät kuljetettiin kentälle.

 

 

 

 

 

Paikallinen oppaamme Marcela Jensenova huolehti kiitettävästi paikan päällä, että kaikki pääsivät turvatarkastukseen. Sen pitemmälle hän ei voinutkaan tulla.

 

P1150489

 

Tavanomaiseen tapaan kiitimme omia oppaitamme kentällä ennen koneeseen nousua. Annu, Kaija, ja Kalevi ojensivat kiitoslahjat ja halasivat ja minä kuvasin.

Kiitokset Pirkkoliisalle ja Kaarinalle olivat tosiaan paikallaan. Kiitokset ansaitsevat myös kaikki mukana olleet kivasta yhteishengestä.

 

 

Teksti ja kuvat:  ami

 

************************************************************************

*************************************************************************************************************

 

*********************************************************************

***************************************************************************************************************************************

 

 

********************************************************************************

********************************************************************************

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s