8. Tapahtumat

Päivitetty 2016-11-14-13:17

 

1. Toimintasuunnitelma 2017

2. Toimintasuunnitelma 2016

3. Toimintakertomus 2015

4. Toimintakertomus 2014

5. Esitelmä:

SOTIEMME 1939 – 45 JÄLKEINEN JÄLLEENRAKENTAMINEN
JA SOTAKORVAUKSIEN MAKSU

FT, emeritusmaaherra Eino Siuruainen

 

*******************************************

*******************************************

 

OULUN RUSKAYHDISTYS RY   

 TOIMINTASUUNNITELMA  2017

     

Hyväksytty yhdistyksen syyskokouksessa 8.11.2016.

                                                                             

TEEMOJA SUOMEN ITSENÄISYYDEN AJALTA

Yleistä

Oulun Ruskayhdistys ry on perustettu 1971. Sen toiminnan tavoitteena on tukea ja edistää yhdistyksen jäsenten fyysistä ja henkistä kuntoa sekä tarjota jäsentensä elämään virikkeitä ja uusia ulottuvuuksia. Säännöllistä toimintaa on syys-toukokuussa. Vuonna 2017 kevätkausi alkaa 10.1. ja päättyy 23.5. ja syyskausi alkaa 12.9. ja päättyy 12.12.

 

Pääasiallisia toimintamuotoja ovat

  • Kokoontumiset ohjelmallisiin jäsentilaisuuksiin Aleksinkulman juhlasaliiin, Aleksanterinkatu 9, tiistaisin klo 13 lukuun ottamatta kuukauden kolmatta tiistaita. Tilaisuuksissa esitetään jäsenten järjestämää ja ulkopuolelta pyydettyjen vierailijoiden ohjelmaa ajankohtaisista ja yleissivistävistä aiheista sekä taiteen ja viihteen aloilta.
    Tilaisuuksiin  kuuluu myös kahvitarjoilu, yhteislaulua, arpomista ym.
  • Asiakasillat ja tutustumiskäynnit laitoksiin ja virastoihin.
  • Käynnit Oulun kaupunginteatterissa.
  • Kotimaahan ja ulkomaille suuntautuvat matkat ja retket kulttuurin, historian, viihteen, luonnonnähtävyyksien ja kuntoilun merkeissä.
  • Yhdistyksessä toimii kahdeksan harrastuspiiriä.

 

Kesäaikana on mahdollisuus vierailla Eläkeliiton Oulun yhdistys ry:n kesäkodissa Hietasaaren Pukserissa.

 

Teemoja itsenäisyyden ajalta

Vuonna 2017 itsenäinen Suomi täyttää 100 vuotta. Ohjelmassa keskitytään alueellisuuteen. Käsitellään merkittävien ja merkillisten henkilöiden elämäntarinoita. Otetaan esimerkkejä, miten työelämä ja aatevirtaukset tai asenteet ovat muuttuneet eri aloilla. Syyskaudella järjestetään oma itsenäisyyden 100-vuotisjuhla.

 

Harrastuspiirit

Kirjallisuuspiiri
Ryhmä kokoontuu kuukauden kolmantena tiistaina klo 10.00 – 12.00 Aleksinkulmassa.

Kuntoilu
Jooga maanantaisin klo 11.00 – 12.30 Raksilan liikuntasalissa
Kuntovoimistelu keskiviikkoisin klo 11 – 12 Raksilan liikuntasalissa
Senioritanssi torstaisin klo 10.30 – 12.00 Valveella ja esiintyy yhdistyksen tilaisuuksissa.

Äijäjooga tiistaisin klo 16.00 – 17.00 Merikosken koululla.

Käsityöpiiri
Käsityöpiiriläisten tekemiä käsitöitä myydään sekä annetaan palkkiona ulkopuolisille esiintyjille.

Kuoro
Ruskakuoro kokoontuu tiistaisin (paitsi kuukauden 3. tiistai) klo 14.30 – 16.00 Aleksinkulmassa ja esiintyy yhdistyksen tilaisuuksissa.

Ruskateatteri
Harjoittelee sopimuksen mukaan ja esiintyy yhdistyksen tilaisuuksissa.

Ystäväpalvelu ja vapaaehtoistoiminta
Toiminnan muotoja ovat kotikäynnit, asioimisavun antaminen, laitoskäynnit ja harrasteryhmien esiintymiset laitoksissa.

Kummitoiminta
Avustetaan Intian Machilipatnamissa orvoksi jääneitä tai muuten vaikeissa oloissa kasvaneita lapsia 150 euron vuosittaisella summalla toistaiseksi. Yhteyshenkilöinä ovat Kaisu Merenheimo ja Sheila Hicks.

 

Matkat ja retket

Kirkkomatka 21.5.

Kolmen maan kierros Kroatiaan, Bosnia-Hertsegovinaan ja Montenegroon 24.4. – 28.4.

Virkistys- ja kulttuurimatkoja.

 

Yhteistoiminta

Yhdistys on Suomen Ruskaliiton jäsen ja se on mukana seuraavissa Oulussa toimivissa eläkeläisjärjestöissä: Oulun vanhusneuvostossa, Oulun palvelusäätiössä ja Oulun ev.lut. seurakuntien vanhustyön työryhmässä.

 

Hallinto

Kunniapuheenjohtaja on Helvi Hyrynkangas
Hallitus: Vuodeksi kerrallaan valittava puheenjohtaja ja kahdeksi vuodeksi kerrallaan valittavat 8 jäsentä, joista 4 erovuorossa.
Muut toimihenkilöt voivat olla hallituksen ulkopuoleltakin. Sellaisia ovat sihteeri, rahastonhoitaja ja jäsenrekisteristä vastaava, matkanjohtajat, verkkosivujen ylläpitäjä, emännät, kahvilippujen myyjät ja musiikista vastaava sekä kirjallisuuspiirin vetäjä.  Ohjelmatoimikunta suunnittelee tilaisuuksien yksityiskohtaiset ohjelmat. Tarvittaessa hallitus voi kutsua muitakin toimihenkilöitä.

 

Vuoden erityistavoite

Jäsenten sähköpostirenkaan luominen.

 

Tiedottaminen

Toiminnasta tiedotetaan jäsentilaisuuksissa, kausiohjelmissa, Oulu-lehden seuratoimintapalstalla ja yhdistyksen verkkosivuilla https://oulunruskayhdistys.wordpress.com/

 

*********************************************

*********************************************

 

 

OULUN RUSKAYHDISTYS RY                                                    21.10.2015 

TOIMINTASUUNNITELMA  2016

 
                                                                                                                                                                             

ENTINEN HYVÄ LINJA JATKUU

Yleistä

Oulun Ruskayhdistys ry on perustettu 1971. Sen toiminnan tavoitteena on tukea ja edistää yhdistyksen jäsenten fyysistä ja henkistä kuntoa sekä tarjota jäsentensä elämään virikkeitä ja uusia ulottuvuuksia. Säännöllistä toimintaa on syys-toukokuussa.

Pääasiallisia toimintamuotoja ovat

  • Kokoontumiset ohjelmallisiin jäsentilaisuuksiin Aleksinkulman juhlasaliiin, Aleksanterinkatu 9, tiistaisin klo 13 lukuun ottamatta kuukauden kolmatta tiistaita. Tilaisuuksissa esitetään jäsenten järjestämää ja ulkopuolelta pyydettyjen vierailijoiden ohjelmaa ajankohtaisista ja yleissivistävistä aiheista sekä taiteen ja viihteen aloilta.
    Tilaisuuksiin  kuuluu myös kahvitarjoilu, yhteislaulua, arpomista ym.
  • Asiakasillat ja tutustumiskäynnit laitoksiin ja virastoihin.
  • Kotimaahan ja ulkomaille suuntautuvat matkat ja retket kulttuurin, historian, viihteen, luonnonnähtävyyksien ja kuntoilun merkeissä.

Kesäaikana on mahdollisuus vierailla Eläkeliiton Oulun yhdistys ry:n kesäkodissa Hietasaaren Pukserissa.

Harrastuspiirit

Kirjallisuuspiiri
Ryhmä kokoontuu kuukauden kolmantena tiistaina klo 9.30 Aleksinkulmassa.

Kuntoilu
Jooga maanantaisin klo 11.00 – 12.30 Raksilan liikuntasalissa, maksu on 30 €/kausi.
Kuntovoimistelu keskiviikkoisin klo 11 – 12 Raksilan liikuntasalissa, maksu on 15 €/kausi.
Senioritanssi torstaisin klo 10.00 – 11.30 Valveella, maksuton.

Äijäjooga tiistaisin klo 16.00 – 17.00 Merikosken koululla, maksuton.

Käsityöpiiri
Käsityöpiiriläisten tekemiä käsitöitä myydään sekä annetaan palkkiona ulkopuolisille esiintyjille.

Kuoro
Ruskakuoro kokoontuu tiistaisin (paitsi kuukauden 3. tiistai) klo 14.30 Aleksinkulmassa.

Ruskateatteri
Esiintymisiä jäsen- ym. tilaisuuksissa.

Ystäväpalvelu ja vapaaehtoistoiminta
Toiminnan muotoja ovat kotikäynnit, asioimisavun antaminen, laitoskäynnit ja harrasteryhmien esiintymiset laitoksissa.

Kummitoiminta
Avustetaan Intian Machilipatnamissa orvoksi jääneitä tai muuten vaikeissa oloissa kasvaneita lapsia 150 euron vuosittaisella summalla toistaiseksi. Yhteyshenkilöinä ovat Kaisu Merenheimo ja Sheila Hicks.

Matkat ja retket

Kirkkomatka 15.5.

Matka Prahaan 18. – 21.4.

Virkistys- ja kulttuurimatkoja.

Yhteistoiminta

Yhdistys on Suomen Ruskaliiton jäsen ja se on mukana seuraavissa Oulussa toimivissa eläkeläisjärjestöissä: Oulun vanhusneuvostossa, Oulun palvelusäätiössä  ja Oulun ev.lut. seurakuntien vanhustyön työryhmässä.

Hallinto

Kunniapuheenjohtaja on Helvi Hyrynkangas
Hallitus: Vuodeksi kerrallaan valittava puheenjohtaja ja kahdeksi vuodeksi kerrallaan valittavat 8 jäsentä, joista 4 erovuorossa.
Muut toimihenkilöt voivat olla hallituksen ulkopuoleltakin. Sellaisia ovat sihteeri, rahastonhoitaja ja jäsenrekisteristä vastaava, matkanjohtajat, verkkosivujen ylläpitäjä, emännät, kahvilippujen myyjät ja musiikista vastaava sekä kirjallisuuspiirin vetäjä.  Ohjelmatoimikunta suunnittelee tilaisuuksien yksityiskohtaiset ohjelmat. Tarvittaessa hallitus voi kutsua muitakin toimihenkilöitä.

Vuoden erityistavoite

Jäsenhankinnan tehostaminen.

Tiedottaminen

Toiminnasta tiedotetaan jäsentilaisuuksissa, kausiohjelmissa, Oulu-lehden seuratoimintapalstalla ja yhdistyksen verkkosivuilla https://oulunruskayhdistys.wordpress.com/

 

 

 

*******************************************

*******************************************

 

OULUN RUSKAYHDISTYS RY  

TOIMINTAKERTOMUS 2015

29.03.2016

 

YLEISTÄ

Vuosi 2015 oli Oulun Ruskayhdistyksen 44. toimintavuosi. Perustamiskokous pidettiin 8.12.1971. Yhdistyksen jäsenmäärä vuoden 2015 lopussa oli 559 henkilöä. Vuoden aikana yhdistykseen liittyi 57 jäsentä ja erosi 63. Yhdistyksen järjestämiin tiistaitilaisuuksiin osallistuttiin aktiivisesti, samoin matkoihin ja asiakasiltaan.

SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN TOIMINTA

Kevätkokous pidettiin 31.3.2015 Aleksinkulmassa. Tilaisuuteen osallistui
68 jäsentä.
Syyskokous pidettiin 3.11.2015 Aleksinkulmassa. Tilaisuuteen osallistui
71 jäsentä.

HALLITUS JA TOIMIHENKILÖT

Hallituksen puheenjohtajana toimi Elna Stjerna ja varapuheenjohtajina Voitto Juutinen ja Pirkkoliisa Manninen.                              Yhdistyksen kunniapuheenjohtaja on Helvi Hyrynkangas.
Hallituksen muut jäsenet olivat: Kaarina Kokko, Kirsti Leino, Aimo Parviainen, Pentti Kaukonen, Marja-Liisa Teppo ja Anneli Savilampi.
Sihteerinä toimi Anneli Savilampi.
Rahastonhoitajana ja jäsenrekisteristä vastaavana toimi Rauha Saarikoski.
Matkanjohtajien tehtäviä hoitivat Pirkkoliisa Manninen ja Kaarina Kokko.
Hallitus kokoontui 8 kertaa. Toiminnantarkastajana toimi Pirkko Kylli-Honkanen ja hänen varahenkilönään Tuulikki Pesonen.
Tiistaitilaisuuksien kahvitarjoiluvastuu oli jaettu kolmen ryhmän kesken. Ryhmien vetäjinä olivat Anneli Kervinen, Ullriitta Salo ja Raija Korpikari.
Kahvilippuja myivät Taina Komulainen, Paula Palovaara ja Pirjo Tiikkala.
Yhteislaulut valitsi, esitteli ja säesti Kirsti Leino.

TOIMINTA JA HARRASTUSMUODOT

Järjestetyt tilaisuudet

13.1. Silmänpohjan ikärappeumasta ja sen ennaltaehkäisystä kertoi optikko Anne Pellikka Turun kultaseppä Oy:stä.
27.1. Nähtiin filmi Energiamiehet Huippuvuorilla, jonka käsikirjoitus ja kuvaus olivat Erkki Rautiaisen ja editointi Esko Granrothin käsialaa. Tekijät myös esittivät filmin. Lisäksi harjoiteltiin tuolijumppaa Sointu Kilposen johdolla.
3.2. Joni Saijets Oulun yliopistosta kertoi sanoin ja kuvin saamelaisesta runoilijasta ja taitelijasta Nils Aslak Valkeapäästä. Runebergin päivään liittyvää ohjelmaa esittivät runojen muodossa yhdistyksen omat jäsenet Aili Lipponen ja Jouko Salo.
10.2. Oulun Omahoidon verkkosivuja ja niiden käyttöä esitteli terveydenhoitaja Airi Sillanoja Oulun kaupungilta.
24.2. Kalevala-aiheista ohjelmaa, jossa esiintyjinä olivat Ruskateatteri ja Ruskakuoro .
3.3. Matti maailmalla. Matti Tieksola kertoi sanoin ja kuvin aiheesta ”komeita paikkoja maailmalta.” Esityksessä käytiin 26 kohteessa eri puolilla maailmaa.
10.3. Minna Canthin elämästä kertoi kirjallisuuspiirin vetäjä Marja Rysä.
24.3. Muotinäytös, järjestäjänä Uusi Muoti. Mannekiineina olivat yhdistyksen omat jäsenet, Senioritanssijat.
31.3. Poisnukkuneiden muistaminen ja pääsiäishartaus, Vanhustyön pastori Markku Palosaari.
Yhdistyksen kevätkokous
7.4. Sote-uudistuksesta ja sen valmisteluvaiheista kertoi professori Juhani Hassi.
14.4. Yhteislaulutilaisuus, jossa keskityttiin Kirsti Leinon valitsemiin, esittelemiin ja säestämiin kevätlauluihin.
28.4. Vappuilottelu, jonka ohjelmasta vastasivat yhdistyksen omat jäsenet ja Ruskateatteri.
5.5. Oululaisen tanssiseura Telemarkin lasten ja nuorten tanssiesitys. Myös Ruskakuoro oli äänessä.
12.5. Esitelmän suomalaisesta valtiomiehestä J.W. Snellmanista piti valtiotieteen tohtori ja entinen kansanedustaja Tytti Isohookana-Asunmaa.
17.5. Kirkkomatka Liminkaan. Jumalanpalveluksen jälkeen kirkon ja seurakunnan esitteli kirkkoherra Ilkka Tornberg. Kirkkokahvien jälkeen ruokailtiin Helmen pirtissä Ala-Temmeksellä.
25.-28.5. Dublinin matka
26.5. Kevätjuhla, jonka ohjelmasta vastasivat Ruskateatteri, Ruskakuoro ja Senioritanssijat.
21.-22.7. Matka Suomussalmelle, jonka aikana käytiin Raatteen tiellä, kesäteatterissa, Turjanlinnassa, Hiljainen kansa -näyttelyssä ja Terttu Jurvakaisen taide- näyttelyssä Muhoksella.
8.9. Syyskauden aloitti videoesitys Kastellin monitoimitalon vihkiäisistä, jonka tekijänä ja esittäjänä oli Esko Granroth.
22.9. Oulun kaupungin palvelusivuston senioreille suunnattua Hyvinvoinnin tarjotinta esitteli Suvi Penttilä-Sirkka Oulun kaupungilta.
29.9. Esitelmän luovuudesta otsikolla Laajenna näkökulmaasi – ajattele uudella tavalla piti tekn.toht. Kari Kisko Oulun yliopistosta.
6.10 Esitelmän kirjailija Olavi Paavolaisesta piti emeritusrehtori Erkki Vilpa. Myös Ruskakuoro esiintyi.
13.10. Romanien elämästä nyky-Suomessa kertoi Pohjois-Suomen romaniasiain neuvottelukunnan sihteeri Henry Lindgren.
27.10. Sara Wacklin – nainen edellä aikaansa. Esitelmän piti lehtori Riitta Mäkelä.
29.10. Teatterimatka Kemiin. Kemin kaupunginteatterissa nähtiin Carin Mannheimer’n näytelmä Vielä ehtii. Matkalla käytiin opastetusti myös Iin Haminassa ja KultuuriKauppilassa ja ruokailtiin ravintola Pappilan Pehtoorissa Kuivaniemellä.
3.11. Syyskokous. Kokouksen jälkeen esiintyivät Senioritanssijat.
4.11. Asiakasilta, Pentik. Mukana 69 jäsentä.
10.11. Oulun murteesta ja sen erityispiirteistä kertoi toimittaja Jukka Ukkola.
24.11. Koivu ja tähti –sadun taustaa valotti lehtori Reino Helttunen.
1.12. Mus. toht. Leena Hyvönen piti esitelmän ”150 vuotta Sibeliuksen syntymästä”.
8.12. Joulujuhla, jossa esiintyivät Ruskateatteri, Ruskakuoro ja Senioritanssijat. Perinteiseen tapaan juhlassa oli myös puuro- ja soppatarjoilu sekä torttukahvit.
Tiistaitilaisuuksia oli yhteensä 26, kävijöitä 3303, keskimäärin 127 osallistujaa/tilaisuus.

KESÄTOIMINTA

Jäsenillä on mahdollisuus vierailla tiistaisin Hietasaaressa Eläkeliiton majalla Pukserissa.

 

MATKAT, TEATTERIT JA KONSERTIT

Kotimaa 

21.-22.2. Talviharmonikka-festivaalit, Kokkola;  35 osallistujaa
12.3. Janne ja Aino, Madetojan Sali;  25  osallistujaa
19.3. Sibelius-konsertti, Madetojan Sali; 20  osallistujaa
26.3. Elämänonnea ja seniorisoppa, Oulun kaupunginteatteri; 25  osallistujaa
17.5. Kirkkomatka Liminkaan; 68  osallistujaa
21.- 22.7 Suomussalmen matka; 59  osallistujaa
16.10. Sänky, Oulun kaupunginteatteri; 74  osallistujaa
29.10. Kemin teatterimatka; 99  osallistujaa

Ulkomaat

25.-28.5. Dublinin matka; 38  osallistujaa

 

HARRASTUSRYHMÄT

Liikunta

Jooga
Raksilan uimahallin liikuntasalissa maanantaisin klo 11.00 – 12.30. Keväällä käyntikertoja oli 17 ja keskimäärin 20 osallistujaa. Syksyllä käyntikertoja oli 14 ja keskimäärin 16 osallistujaa. Ohjaajana toimi Piritta Manninen.

Kuntojumppa
Raksilan uimahallin liikuntasalissa keskiviikkoisin klo 11.00 – 12.00. Keväällä käyntikertoja oli 19 ja keskimäärin 17 osallistujaa. Syksyllä käyntikertoja oli 14 ja keskimäärin 18 osallistujaa. Ohjaajana toimi Katariina Porthán-Ylimäinen.

Pilates
Raksilan uimahallin liikuntasalissa kevätkaudella keskiviikkoisin klo12.00 – 13.00. Käyntikertoja oli 19 ja keskimäärin 5 osallistujaa. Syyskaudella pilatesta ei ollut osallistujien vähyyden vuoksi. Ohjaajana toimi Tarja Suoninen.

Senioritanssi
Valveen tanssisalissa torstaisin klo 10.00 – 11.30. Keväällä käyntikertoja oli 16 ja paikalla keskimäärin 10 osallistujaa. Syksyllä tapaamisia oli 13 ja keskimäärin 9 osallistujaa. Senioritanssijat esiintyivät Ruskan muotinäytök- sessä mannekiineina ja tanssijoina, vappu-, kevät- ja joulujuhlassa ja lisäksi syyskaudella yhdessä tiistaitilaisuudessa. Osallistuttiin myös Senioritanssiyhdistyksen kevättapahtumaan Zeppelinissä yhdessä kansalaisopiston tanssijoiden kanssa, tiistaisin kesätansseihin Vaaskelassa ja Kajaanin senioritanssitapahtumaan lokakuussa. Ohjaajana kevätkaudella toimi Sointu Kilponen ja syyskaudella Tuula Hamara.

Äijäjooga
Merikosken koululla tiistaisin klo 16.00 – 17.00. Käyntikertoja oli keväällä 19, ja niissä keskimäärin 12 osallistujaa. Käyntikertoja oli syksyllä 15 ja keskimäärin 10 osallistujaa. Ohjaajana toimi Voitto Juutinen.

 

Muut ryhmät

Kirjallisuuspiiri
Kirjallisuuspiiri kokoontui 9 kertaa kuukauden kolmantena tiistaina Myllynurkassa. Keväällä teemana oli venäläinen kirjallisuus ja syyskaudella uusi kotimainen kirjallisuus. Tilaisuuksiin osallistui keskimäärin 30 jäsentä.
Vetäjänä toimi Marja Rysä.

Käsityöpiiri
Käsityöpiiriläiset kutoivat sukkia jäsentilaisuuksien arvontaan, myyntiin tai erilaisiin muistamisiin. Käsityö- ja arpajaisvastaavina toimivat Taina Komulainen ja Rauha Saarikoski.

Ruskakuoro
Ruskakuoro kokoontui harjoituksiin 27 kertaa ja se esiintyi yhdistyksen tilaisuuksissa 5 kertaa ja esitti kunkin tilaisuuden teemaan sopivaa ohjelmaa. Kuorossa oli 14 laulajaa ja sitä johti Pirkko Stjerna.

Ruskateatteri
Ruskateatterilla oli esityksiä neljässä eri jäsentilaisuudessa. Mukana harjoituksissa ja esityksissä oli 6 – 7 ruskalaista. Vetäjinä toimivat Kristiina Nenola ja Kirsti Leino.

 

YSTÄVÄNPALVELU

Yhdistyksen vanhimpia jäseniä muistettiin merkkipäivätervehdyksin. Yhdistyksen jäseniä osallistui myös vapaa-ajan ystäväpalvelutoimintaan
yhteensä 306 kertaa, 399 tuntia. Avunsaajia oli keskimäärin 234. Toimintamuotoja olivat vanhusten elämää avustavat kotikäynnit, puhelinkontaktit, asiointiapu, ulkoiluapu, ohjelmalliset laitoskäynnit, maahanmuuttajien kotouttamiseen liittyvät toiminnot ym.

 

AVUSTUSTOIMINTA

Intian Abrahamin lastenkotitoimintaa tuettiin 150 euron avustuksella.

 

TIEDOTUS

Kaikesta toiminnasta ilmoitettiin yhdistyksen verkkosivuilla, Oulu-lehden seuratoimintapalstalla ja tiistaisin jäsentilaisuuksissa. Yhdistyksen verkkosivuja hoiti Aimo Parviainen.

 

YHTEISTOIMINTA

Suomen Ruskaliiton hallituksen varsinaisena jäsenenä toimi Elna Stjerna ja varajäsenenä Kirsti Leino. Ruskaliiton edustajakokouksessa 19.3.2015 valtakirjaedustajia oli 6. Suomen Ruskaliiton hallituksen puheenjohtajana toimi Oulun Ruskayhdistyksen hallituksen jäsen Pentti Kaukonen.
Oulun Palvelusäätiön valtuuskunnassa oli varajäsenenä Mirja Manninen ja hän oli varsinaisena jäsenenä Oulun ev.lut. seurakuntien vanhustyön työryhmässä.
Oulun kaupungin vanhusneuvoston varsinaisena jäsenenä oli Kyösti Kekkonen ja varajäsenenä Aune Saarela.

 

TALOUDELLINEN TILANNE

Jäsenmaksukertymä oli 6717 € (15 €/hlö). Ruskaliitolle tilitettiin 565 €. Oulun kaupungilta saatiin toiminta-avustusta 3062 €, Ruskaliitolta saatiin toiminta- avustusta 750 € ja harrastustoiminnan tukemiseen 500 €, yhteensä 1250 €.
Arpajais- ja myyjäistuotot olivat 2028,20 € ja kahvilippumyynnin tuotot 4424 €. Tilikauden alijäämä oli 544,37 €.

 

YHTEENVETO

Yhteisiin jäsentilaisuuksiin kokoonnuttiin Aleksinkulmaan tiistaisin (paitsi kuukauden kolmantena tiistaina). Tiistaitilaisuuksissa oli useita asian-tuntijaluentoja terveyteen liittyviltä aloilta, perinneohjelmaa, hartaustilaisuuksia ja juhlia. Kertomuksia maailmanmatkoiltaan on kolmen viime vuoden aikana ansiokkaasti esittänyt Matti Tieksola. Erityisteemana olivat elämäkerrat: Minna Canth, J.W. Snellman, Olavi Paavolainen, Sara Wacklin ja Jean Sibelius. Ruskalaiset itse vastasivat suuresta osasta juhlatilaisuuksien ohjelmaa.
Oulun Ruskayhdistys kiittää jäseniään, yhteistyökumppaneitaan ja tukijoitaan hyvästä yhteistyöstä!

Oulun Ruskayhdistys ry:n hallitus

 

 

*******************************************

*******************************************

OULUN RUSKAYHDISTYS RY                                                           TOIMINTASUUNNITELMA 2015

                                                                                                                             29.10.201

ENTINEN HYVÄ LINJA JATKUU

Yleistä

Oulun Ruskayhdistys ry on perustettu 1971. Sen toiminnan tavoitteena on tukea ja edistää yhdistyksen jäsenten fyysistä ja henkistä kuntoa sekä tarjota jäsentensä elämään virikkeitä ja uusia ulottuvuuksia. Säännöllistä toimintaa on syys-toukokuussa.

Pääasiallisia toimintamuotoja ovat

  • Kokoontumiset ohjelmallisiin jäsentilaisuuksiin Aleksinkulman juhlasaliiin, Aleksanterinkatu 9, tiistaisin klo 13 lukuunottamatta kuukauden kolmatta tiistaita. Tilaisuuksissa esitetään jäsenten järjestämää ja ulkopuolelta pyydettyjen vierailijoiden ohjelmaa ajankohtaisista ja yleissivistävistä aiheista sekä taiteen ja viihteen aloilta.
    Tilaisuuksiin kuuluu myös kahvitarjoilu, yhteislaulua, arpomista ym.
  • Asiakasillat ja tutustumiskäynnit laitoksiin ja virastoihin.
  • Kotimaahan ja ulkomaille suuntautuvat matkat ja retket kulttuurin, historian, viihteen, luonnonnähtävyyksien ja kuntoilun merkeissä.

Kesäaikana on mahdollisuus vierailla Eläkeliiton Oulun yhdistys ry:n kesäkodissa Hietasaaren Pukserissa.
Harrastuspiirit

          Kirjallisuuspiiri
Ryhmä kokoontuu kuukauden kolmantena tiistaina klo 9.30 Aleksinkulmassa.

          Kuntoilu
Jooga maanantaisin klo 11.00 – 12.30 Raksilan liikuntasalissa
Kuntovoimistelu keskiviikkoisin klo 10.45 – 11.45 Raksilan liikuntasalissa
Pilates keskiviikkoisin klo 11.45 – 12.45 Raksilan liikuntasalissa
Senioritanssi torstaisin klo 10.00 – 11.30 Valveella

Äijäjooga tiistaisin klo 16.00 – 17.00 Merikosken koululla.

 

       Käsityöpiiri
Käsityöpiiriläisten tekemiä käsitöitä myydään sekä annetaan palkkiona ulkopuolisille esiintyjille.

       Kuoro
Ruskakuoro kokoontuu tiistaisin (paitsi kuukauden 3. tiistai) klo 14.15 Aleksinkulmassa.

      Ruskateatteri
Esiintymisiä jäsen- ym. tilaisuuksissa.

      Ystäväpalvelu ja vapaaehtoistoiminta
Toiminnan muotoja ovat kotikäynnit, asioimisavun antaminen, laitoskäynnit ja harrasteryhmien esiintymiset laitoksissa.

     Kummitoiminta
Avustetaan Intian Machilipatnamissa orvoksi jääneitä tai muuten vaikeissa oloissa kasvaneita lapsia 150 euron vuosittaisella summalla toistaiseksi. Yhteyshenkilöinä ovat Kaisu Merenheimo ja Sheila Hicks.

Matkat ja retket

Kirkkomatka 17.5.

Matka Dupliniin 25. – 28.5.

Virkistys- ja kulttuurimatkoja.

 

Yhteistoiminta

Yhdistys on Suomen Ruskaliiton jäsen ja se on mukana seuraavissa Oulussa toimivissa   eläkeläisjärjestöissä:  Oulun vanhusneuvostossa, Oulun palvelusäätiössä ja Oulun ev.lut.seurakuntien vanhustyön työryhmässä.

Hallinto

Kunniapuheenjohtaja on Helvi Hyrynkangas
Hallitus: Vuodeksi kerrallaan valittava puheenjohtaja ja kahdeksi vuodeksi kerrallaan valittavat 8 jäsentä, joista 4 erovuorossa.
Muut toimihenkilöt voivat olla hallituksen ulkopuoleltakin. Sellaisia ovat sihteeri, rahastonhoitaja ja jäsenrekisteristä vastaava, matkanjohtajat, verkkosivujen ylläpitäjä, emännät, kahvilippujen myyjät ja musiikista vastaava. Ohjelmatoimikunta suunnittelee tilaisuuksien yksityiskohtaiset ohjelmat. Tarvittaessa hallitus voi kutsua muitakin toimihenkilöitä.

Vuoden erityistavoite

Jäsenhankinnan tehostaminen.

Tiedottaminen

Toiminnasta tiedotetaan jäsentilaisuuksissa, Oulu-lehden seuratoimintapalstalla ja yhdistyksen verkkosivuilla https://oulunruskayhdistys.wordpress.com/

 

       Hyväksytty Oulun Ruskayhdistyksen syyskokouksessa 4.11.2014.                                        

+++

Raksilan liikuntahallilla ovat muuttuneet seuraavien ryhmien ajat:

Kuntojumppa keskiviikkoisin klo 11.00 – 12.00 ja

Pilates keskiviikkoisin klo 12.00 – 13.00

 

 

******************************************************************

 

 OULUN RUSKAYHDISTYS RY  

 

TOIMINTAKERTOMUS 2014

 

 

YLEISTÄ

Vuosi 2014 oli Oulun Ruskayhdistyksen 43. toimintavuosi. Perustamiskokous pidettiin 8.12.1971. Yhdistyksen jäsenmäärä vuoden 2014 lopussa oli 565 henkilöä. Vuoden aikana yhdistykseen liittyi 42 jäsentä ja erosi 54. Yhdistyksen järjestämiin tiistaitilaisuuksiin osallistuttiin aktiivisesti, samoin matkoihin ja asiakasiltaan.

SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN TOIMINTA
Kevätkokous pidettiin 11.3.2014 Aleksinkulmassa. Tilaisuuteen osallistui 81 jäsentä.
Syyskokous pidettiin 4.11.2014 Aleksinkulmassa. Tilaisuuteen osallistui 96 jäsentä.

 

HALLITUS JA TOIMIHENKILÖT 
Hallituksen puheenjohtajana toimi Elna Stjerna ja varapuheenjohtajina Voitto Juutinen ja Pirkkoliisa Manninen. Yhdistyksen kunniapuheenjohtaja on Helvi Hyrynkangas.
Hallituksen muut jäsenet olivat: Kaarina Kokko, Kirsti Leino, Aimo Parviainen, Pentti Kaukonen, Marja-Liisa Teppo ja Matti Tieksola.
Sihteerinä toimivat Sirkka Niemelä ja Pirkko Kiiskilä kevätkauden 2014 loppuun. Syyskaudella 2014 sihteerinä aloitti Anneli Savilampi.
Rahastonhoitajana ja jäsenrekisteristä vastaavana toimi Rauha Saarikoski.

Matkanjohtajien tehtäviä hoitivat Pirkkoliisa Manninen ja Kaarina Kokko.

 

Hallitus kokoontui 7 kertaa.

 

Toiminnantarkastajana toimi Urpo Niemelä ja hänen varahenkilönään Tuulikki                                      Pesonen.

Tiistaitilaisuuksien kahvitarjoiluvastuu oli jaettu kolmen ryhmän kesken. Ryhmien vetäjinä olivat Anneli Kervinen, Ullriitta Salo ja Raija Korpikari.

Kahvilippuja myivät Taina Komulainen, Paula Palovaara ja PirjoTiikkala.

Yhteislaulut valitsi, esitteli ja säesti Kirsti Leino.

 

TOIMINTA JA HARRASTUSMUODOT

Järjestetyt tilaisuudet

 

7.1.               Matkakertomus Kambodzasta. Matti Tieksola kertoi tekemästään monivaiheisesta matkasta kuvin ja sanoin.

14.1.             Oulun kaupunginteatterin lähiajan ohjelmistoa esitteli markkinointipäällikkö Maarit Hyvönen.

28.1.             Pastori Arpad Kovács kertoi seurakuntien toiminnasta maahanmuuttajien kotouttamiseksi.

4.2.               Toiverunoja ja löytöjä pöytälaatikon kätköistä. 11 ruskalaista esitti omiaan ja toiverunoja Kristiina Nenolan ja Kirsti Leinon järjestämässä tilaisuudessa.

11.2.             Saamelaisaiheista ohjelmaa. Emeritusrehtori Heikki Magga kertoi lapsuusmuistojaan Inarin Kutturan kylästä.

25.2.             Kalevalaista musiikkia ja runoja ja Kalevala-aiheinen tietokilpailu. Esiintyjinä Ruskakuoro ja Ruskateatteri.

4.3.               Pirkko Rautioaho ja Marja Mattila esittelivät Naisten pankkia ja sen toimintaa ja Senioritanssijat esiintyivät.

11.3.             Yhdistyksen kevätkokous.

Poisnukkuneiden muistaminen, vanhustyön pastori Markku Palosaari.

  1. – 26.3. Ruskaliiton 40-vuotisjuhlaristeilyTukholmaan

1.4.               Muotinäytös, Uusi Muoti. Maija-Leena Laajasen puvustamat 11 Ruskan omaa mannekiinia esittelivät kevätmuotia.

8.4.               Fil. toht., emeritusmaaherra Eino Siuruaisen esitelmä Sotiemme 1939 – 45 jälkeinen jälleenrakentaminen ja sotakorvauksien maksu.

22.4.             Kotikaupunki turistin silmin. Opastettu kiertoajelu Oulussa, oppaina Ruskan omat Oulu-oppaat Pirkkoliisa Manninen ja Kaarina Kokko.

29.4.             Vappuilottelu. Ohjelmaa esittivät mm. Ruskateatteri, Jouko Salo ja Ruskakuoron pienryhmä Kisu-Misut.

6.5.               Sähköistä reseptiä esitteli Rotuaarin apteekkari Juha Keskitalo ja Nordean palveluja Anita Melaluoto. Serenadin äideille esitti Voitto Juutinen.

13.5.             Eikö uni maistu – kuluiko valtaosa yöstä unta maanitellessa. Paula Lehtisen tuote-esittely nukkujaystävällisistä patjoista ja tyynyistä.

18.5.             Perinteinen kaatuneitten muistopäivän kirkkomatka Keminmaalle.   Tutustuminen Keminmaan uuteen kirkkoon ja keskiaikaiseen Pyhän Mikaelin kirkkoon sekä käynti Pohjanrannassa ja tutustuminen sen toimintaan ja tiloihin.

27.5.             Kevätjuhlassa esiintyivät Senioritanssijat, Kaksi vanhaa tukkijätkää Pena ja Vote (Pentti Kaukonen ja Voitto Juutinen), Ruskateatteri ja Ruskakuoro.

6.-7.8.           Perämeren kierros. Yhdistetty bussi-laivamatka Oulusta Vaasaan ja Uumajaan ja maanteitse Perämeren pohjukan kautta takaisin.

9.9.               Matkakertomus Ecuadorista. Matti Tieksolan esitys kuvin ja sanoin monivaiheisesta vuorikiipeilymatkasta Ecuadoriiin.

23.9.             Rotuaarin apteekkari Juha Keskitalon ja Oulun Seudun Muistiyhdistyksen muistiasiantuntija Paula Ylikuljun esitykset muistisairauksien ennalta ehkäisystä.

30.9.             Suuhygienisti Tuula Hannu Rajakylän hammashoitolasta kertoi ikääntyneiden suuhygieniasta.

  1. – 10.10. Matka Berliiniin, Dresdeniin ja Potsdamiin.

7.10.             Toiverunoja esittivät yhdistyksen omat lausujat ja Ruskakuoro lauloi.

14.10.           Emeritusprofessori Juhani Hassi esitelmöi aiheesta Oululaista kylmätutkimusta ja sen tuloksia.

28.10.           Rakkaimmat virtemme. Kirsti Leinon valitsemia, esittelemiä ja säestämiä virsiä laulettiin yhteisesti Ruskakuoron toimiessa esilaulajana.

4.11.             Yhdistyksen syyskokous. Kokouksen jälkeen Ruskaliiton 40-vuotistapahtuma, jossa Pentti Kaukonen kertoi kuvin ja sanoin Ruskaliiton 40-vuotisjuhla-risteilymatkasta Tukholmaan.

11.11.           Järjestöneuvos Marja Irjalan esitys: Elämäntarina: Kaksi kuuroa kivenhakkaajaa – testamentti metsän eläimille ja  linnuille.

15.11.           Teatteriesitys Mielensäpahoittajan miniä Oulun kaupunginteatterissa.

25.11.           Emeritusrehtori Erkki Vilpan esitys ilmastonmuutoksen vaikutuksesta luontoon.

28.11.           Asiakasilta, Pentik, läsnä 43 ruskalaista.

2.12.             Fil. toht., emeritusmaaherra Eino Siuruaisen esitelmä Venäjän ja Barentsin alueen nykytilanteesta ja arvioita Ukrainan tilanteesta.

9.12.             Joulujuhlassa lauloi Pohjankartanon yläkoulun musiikkiluokkien tyttökuoro Samuli Rekilän säestämänä, saatiin kuulla ja nähdä jouluevankeliumi Oulun murteella sekä Ruskakuoron, Ruskateatterin ja Senioritanssijoiden esitykset. Yhdistys tarjosi puuron ja sekahedelmäsopan.

16.-18.12.    Kulttuurimatka Helsinkiin

Tiistaitilaisuuksia oli yhteensä 26, kävijöitä 2920, keskimäärin 112 osallistujaa/tilaisuus.

 

KESÄTOIMINTA

Jäsenillä on mahdollisuus vierailla tiistaisin Hietasaaressa Eläkeliiton majalla Pukserissa.

 

MATKAT

 

Kotimaa                                                                                                                              Osallistujia

22.4.             Kotikaupunki turistin silmin. Opastettu kiertoajelu Oulussa                126

18.5.             Kaatuneitten muistopäivän kirkkomatka Keminmaalle                          87

15.11.           Teatteriesitys Mielensäpahoittajan miniä, Oulun kaupunginteatteri     98

16.-18.12.    Kulttuurimatka Helsinkiin                                     50

Ulkomaat                                                                                                                          Osallistujia

24.- 26.3.     Ruskaliiton 40-vuotisjuhlaristeily Tukholmaan                                     66

6.-7.8.           Perämeren kierros                                                                                        50

6.- 10.10.     Matka Berliiniin, Dresdeniin ja Potsdamiin                                          34

 

HARRASTUSRYHMÄT

 

Liikunta

                      Jooga

Raksilan uimahallin liikuntasalissa maanantaisin klo 11 – 12.30.
Keväällä käyntikertoja oli 15 ja keskimäärin 17 osallistujaa    
Ohjaajana toimi Piritta Manninen.
Syksyllä käyntikertoja oli 14 ja keskimäärin 19 osallistujaa.
Ohjaajana toimi Piritta Manninen.

 

                      Kuntojumppa

Raksilan uimahallin liikuntasalissa keskiviikkoisin klo 10.45 – 11.45 Keväällä käyntikertoja oli 19 ja keskimäärin 20 osallistujaa. Ohjaajana toimi Katariina Porthan.  
Syksyllä käyntikertoja oli 14 ja keskimäärin 23 osallistujaa.
Ohjaajana toimi Katariina Porthán-Ylimäinen.

 

                      Pilates

Raksilan uimahallin liikuntasalissa keskiviikkoisin klo 11.45 – 12.45.
Keväällä käyntikertoja oli 19 ja keskimäärin 13 osallistujaa.
Ohjaajana toimi Piia Saapunki.
Syksyllä käyntikertoja oli 14 ja keskimäärin 12 osallistujaa.
Ohjaajana toimi Tarja Suoninen.

 

                      Senioritanssi

Valveen tanssisalissa torstaisin klo 10 – 11.30. Keväällä käyntikertoja oli 17 ja paikalla keskimäärin 12 osallistujaa. Syksyllä käyntikertoja oli 11 ja osallistujia  keskimäärin 11. Ohjaajana toimi Sointu Kilponen.

                      Senioritanssijat ovat esiintyneet Ruskan tiistaitilaisuuksissa ja puurojuhlassa yhteensä 3 kertaa ja tanssineet kussakin kaksi tanssia. Lisäksi on osallistuttu  Senioritanssiyhdistyksen kevättapahtumaan Zeppelinissä, jossa oli esiintyminen ja yhteistansseihin osallistuminen. Samaten on osallistuttu Senioritanssiyhdistyksen puurojuhlaan Pateniemen Honkapirtillä, jossa oli esiintyminen ja yhteistansseja.

                     

                      Äijäjooga

Merikosken koululla tiistaisin klo 16:00-17:00. Käyntikertoja keväällä 20, keskimäärin 12 osallistujaa. Käyntikertoja syksyllä 14, keskimäärin 9 osallistujaa. Ohjaajana toimi Voitto Juutinen.

 

Kirjallisuuspiiri

Kirjallisuuspiiri kokoontui 9 kertaa kuukauden kolmantena tiistaina Myllynurkassa. Tilaisuuksiin osallistui keskimäärin 30 jäsentä. Keväällä teemana oli teoksia vieraista kulttuureista ja syksyllä ruotsalainen kirjallisuus.
Vetäjänä toimi Marja Rysä.

 

Käsityöpiiri                     

Käsityöpiiriläiset kutoivat sukkia jäsentilaisuuksien arvontaan, myyntiin tai erilaisiin muistamisiin. Käsityö- ja arpajaisvastaavina toimivat Taina Komulainen ja Rauha Saarikoski.

 

Ruskakuoro

Ruskakuoro kokoontui harjoituksiin 25 kertaa ja se esiintyi yhdistyksen tilaisuuksissa 4 kertaa. Kuorossa oli 12 laulajaa ja sitä johti Pirkko Stjerna. Kuorosta muodostunut 5-henkinen ryhmä Kisu-Misut esiintyi Ruskaliiton 40-vuotisjuhlassa Silja Symphonyllä ja vappuilottelussa.

 

Ruskateatteri

Ruskateatteri kokoontui 2-3 kertaa esitystä kohden. Esityksiin osallistui keskimäärin 6-10 henkilöä. Esityksiä oli 5 Ruskan jäsentilaisuudessa. Vetäjinä toimivat Kristiina Nenola ja Kirsti Leino.

 

YSTÄVÄPALVELU

Yhdistyksen vanhimpia jäseniä muistettiin merkkipäivätervehdyksin.  Yhdistyksen jäseniä osallistui myös vapaa-ajan ystäväpalvelutoimintaan
yhteensä 228 kertaa, 549,5 tuntia. Toimintamuotoja olivat vanhusten elämää  avustavat kotikäynnit, puhelinkontaktit, asiointiapu, ulkoiluapu, ohjelmalliset laitoskäynnit, maahanmuuttajien kotouttamiseen liittyvät toiminnot ym.

 

AVUSTUSTOIMINTA

Intian Abrahamin lastenkotitoimintaa tuettiin 150 euron avustuksella.

 

TIEDOTUS

Kaikesta toiminnasta ilmoitettiin yhdistyksen verkkosivuilla, Oulu-lehden seuratoimintapalstalla ja tiistaisin jäsentilaisuuksissa. Yhdistyksen verkkosivuja hoiti Aimo Parviainen.

 

YHTEISTOIMINTA

Suomen Ruskaliiton hallituksen varsinaisena jäsenenä toimi Elna Stjerna ja varajäsenenä Kirsti Leino. Ruskaliiton edustajakokouksessa 24.3.2014 valtakirjaedustajia oli 6. Suomen Ruskaliiton hallituksen puheenjohtajana toimi Oulun Ruskayhdistyksen hallituksen jäsen Pentti Kaukonen.

Oulun Palvelusäätiön valtuuskunnassa oli varajäsenenä Mirja Manninen ja hän oli varsinaisena jäsenenä Oulun ev.lut. seurakuntien vanhustyön työryhmässä.

Oulun kaupungin vanhusneuvoston varsinaisena jäsenenä oli Kyösti Kekkonen ja varajäsenenä Aune Saarela.

 

TALOUDELLINEN TILANNE

Jäsenmaksukertymä oli 6750 € (15 €/hlö). Ruskaliitolle tilitettiin 577 €. Oulun kaupungilta saatiin toiminta-avustusta 2702 €, Ruskaliitolta saatiin toiminta-avustusta 650 € ja harrastustoiminnan tukemiseen 300 €, Ruskaliiton 40-vuotistukea 650 €, yhteensä 1600 €.

Käsityöpiirin arvanmyynnin tuotot olivat 1475,10 € ja kahvilippumyynnin tuotot 433,55 €, yhteensä 1908,65 €.

 

YHTEENVETO

Yhteisiin jäsentilaisuuksiin kokoonnuttiin Aleksinkulmaan tiistaisin (paitsi kuukauden kolmantena tiistaina). Tiistaitilaisuuksissa oli useita asiantuntijaluentoja terveyteen liittyviltä aloilta, matkakertomuksia, perinneohjelmaa, hartaustilaisuuksia ja juhlia. Ruskalaiset itse vastasivat         suuresta osasta tilaisuuksien ohjelmasta. Erityisen suosion saavuttivat emeritusmaaherra Eino Siuruaisen keväällä pitämä esitelmä sotiemme 1939 – 1945 jälkeisestä jälleenrakentamisesta ja syksyllä pitämä esitelmä Venäjän  ja Barentsin alueen kehitysnäkymistä.

Vuoden erikoisuutena oli Ruskaliiton 40-vuotisjuhlaristeily Helsinki – Tukholma – Helsinki 24. – 26.3. Silja Symphonyllä. Ohjelmassa oli juhlapäivällinen ja juhla, jossa eri yhdistysten jäsenet esittivät ohjelmaa. Matkan merkittävä anti oli tavata muiden Ruskayhdistysten jäseniä iloisissa merkeissä.

Vuoden aikana varmistui kaupungin taholta, että eläkejärjestöt ym. saavat pitää Aleksinkulman kokoontumispaikkanaan.

Oulun Ruskayhdistys kiittää jäseniään, yhteistyökumppaneitaan ja tukijoitaan hyvästä yhteistyöstä!

 

Oulun Ruskayhdistys ry:n hallitus

 

**********************************************************

SOTIEMME 1939 – 45 JÄLKEINEN JÄLLEENRAKENTAMINEN JA SOTAKORVAUKSIEN MAKSU

FT, emeritusmaaherra Eino Siuruainen

Esitelmä Oulun Ruskayhdistys ry:n kokouksessa 8.4.2014

Johdanto
Sotiemme 1939 – 1945 tutkimus on asemoitava historian koko kehityskulkuun ja maantieteelliseen kontekstiin. Kokonaisuuden osana ja alueellisesti ymmärrettynä vaikutusten arviointi saa oikeat mittasuhteet ja painotukset. Jälleenrakentaminen koski koko yhteiskuntaa, rakennetta, taloutta ja väestön sosiaalisia oloja.  Toimenpiteet kohdistettiin sotaan varautumiseen, taistelu- ja kotirintaman selviytymiseen, rauhanehtojen täyttämiseen sekä tuhojen korjaamiseen. Pakko saneli väestön nopean evakuoinnin, uudelleen sijoittamisen, sodan vaurioiden korjaamisen ja sotakorvausten maksun. Pidempikestoinen jälleenrakentaminen kohdistui asutustoimintaan, teollistamiseen ja palveluihin. Sodan jälkiseuraamusten hoito jatkuu edelleen. Agraariasutuksen ekspansio hiipuu, perusteollisuus murenee, veteraanityö jatkuu ja suurten ikäluokkien ikääntyminen on edessä. Globaalitaloudessa Suomi hakee uutta asentoa. Vaaran vuodet olivat poliittisesti ja taloudellisesti epävarmaa aikaa. Neuvostoliiton painostuksessa Suomen selviytymiseen ei varsinkaan ulkomailla uskottu. Epäily vaikeutti sotakorvausteollisuuden lainoitusta ja raaka-aineiden saantia. Suomi joutui kieltäytymään Euroopan jälleenrakentamiseen kohdennetusta USA:n Marshall- avusta. Suomessa vallitsi poliittinen kuohunta. Moskovan rauhansopimus edellytti äärivasemmiston toiminnan sallimisen. Sodan vielä riehuessa Euroopassa, Suomi toteutti 1945 vapaat eduskuntavaalit. SKDL ja Maalaisliitto saivat kumpikin 50 paikkaa ja SDP 52. SKDL:n menestys tyydytti Neuvostoliittoa. Lännelle vaalin tulos osoitti poliittista vakautta. Suomi-Neuvostoliitto-seuran perustaminen lievitti suhdetta entiseen viholliseen. Lännen luottamusta lisäsi heinäkuun 1948 eduskuntavaalit, joissa SKDL menetti 11 paikkaa. Sotakorvaustoimituksille myönnettiin lisäaikaa kaksi vuotta. Maiden välillä solmittiin YYA-sopimus 1948 ja toimitusten loppuerä puolitettiin. Suomen Pankin tilillä sotakorvausliikenteen ohessa alkoi kasvaa sodanjälkeinen vaihtokauppa. Venäjä maksoi vaihtokaupan loppusaatavat 21.8.2006.

Suomen kehitys ennen sotaa 
Lähes seitsemän vuosisataa kestänyt Ruotsin valta oli suunnannut Suomen kansaa läntiseen leiriin. Venäjän valloitettua Suomen, Porvoon valtiopäivillä 1809 keisari Aleksanteri I kohotti suuriruhtinaskunnan ”kansakuntien joukkoon”. Suomi sai pitää kielensä, uskontonsa, lakinsa ja virkamiehensä. Lähes sata vuotta Suomi sai kehittää itsenäiseltä valtiolta edellytettäviä rakenteita. Kalevala ja taiteen kultakausi vahvistivat kansallistunnetta, 1860-luvun nälkävuodet herättivät maanviljelyn. Ruotsin ja Venäjän ohella Suomi oli saanut uskontoon, yliopistolaitokseen ja talouteen vahvoja vaikutteita Saksasta. Metsä-, metalli- ja elintarviketeollisuuteen yrittäjiä ilmaantui ulkomailta ja osuustoiminta kokosi väestöä rakentamaan taloutta. Lähes luontaistaloudesta elantonsa hankkiva kansa poti valtavaa maannälkää. Jo Ruotsin vallan aikana knihtikotrahtien sotapalvelus palkittiin antamalla maata. Valtion maille perustettiin sotilas- ja kruununtorppia. Varsinainen asutustoiminta käynnistettiin 1800-luvun lopulla. Maattoman väestön kasvu, torppareiden surkea asema ja kansalaissota 1918 pakottivat maan ja metsän käyttöön Suomen talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikan välineenä. Ennen talvisotaa itsenäisiksi tiloiksi lunastettiin 46 558 torppaa ja 45 396 mäkitupaa. Torpparien vapautuslain jatkona eduskunta sääti 1920-luvulla nk. Lex Kallion ja Lex Pulkkisen turvaamaan pienviljelijäin maaoikeuksia. Niiden ohella poliittista epävapautta ja sisällissodan haavoja ehti lieventää ennen talvisotaa vuoden 1936 asutuslaki.

Talvisota ja jälleenrakentaminen
Talvisodan syttyessä kaksi kolmasosaa suomalaisista asui maaseudulla. Teollisuuden osuus työvoimasta oli vain 3,6 %. Talvisota paljasti sotaan varustautumisen ja teollisuuden puutteet. Maataloudessa Suomi oli rukiin osalta 98 %, vehnän 80 % ja perunan, heinän, rehuviljan ja eläintuotteiden osalta täysin omavarainen. Peruselintarvikkeiden osalta kokonaisomavaraisuusaste oli 95 %.  Talvisodassa menetettiin maa-alasta 14 % ja peltoalasta 11 %.  Sotatoimien ohella suurin ponnistus oli Karjalan 420 000 asukkaan evakuoiminen ja sijoittaminen kanta-Suomeen. Siirtoväestä 260 000 tuli maatiloilta, joilla oli peltoa 270 000 ha. Kalastustaustaisia ruokakuntia oli 1200 ja sivutoimikalastusperheitä 2 000 . Moskovan rauhanneuvotteluissa Suomen hallitus esitti evakoille vuoden kestävää optio-oikeutta palata entisille asuinsijoilleen, jos niin haluaisivat. Neuvostoliitto torjui ajatuksen, eikä evakoilla ollut juurikaan halua palata. Eduskunta sääti vajaassa kolmessa kuukaudessa 1940 Pika-asutuslain. Sen nojalla kesäkuun 26. päivään 1941 mennessä osoitettiin 8 422 maa-, asunto- ja kalastustilaa, mikä oli neljännes suunnitellusta tilamäärästä. Hallintasopimuksia tehtiin 7 756 tilalle. Pika-asutukseen voitiin pakkolunastaa yksityisten ja yhteisöjen maita, mikäli tilalla oli yli 25 ha peltoa ja yli 100 ha metsää. Pika-asutukseen ehdittiin hankkia 213 676 ha maata, josta valmista peltoa vain 31 000 ha. Maataloustuottajien Keskusliitto ja ruotsinkieliset vastustivat pika-asutuksen toimeenpanoa pakkolunastuksen ja kielitasapainon johdosta. Jatkosodan käynnistyminen keskeytti heti maan eteläisiin lääneihin kohdistuneen pika-asutuksen. Virisi toive Karjalan palauttamisesta. Jatkosodan rintamatilanteen salliessa siirtoväkeä palasi kotiseudulleen. Rajan lähikunnissa ehdittiin jo 1942 kevätkylvöihin. Asuinpaikkoja, peltoja ja hävitettyjä tuotantolaitoksia kunnostettiin. Vain vajaa tuhat perhettä jäi pika-asutustiloilleen. Syksyllä 1944 Karjalassa asui jo 280 000 henkilöä, vaikka osa oli jo sotatilanteen kääntyessä lähtenyt uudelleen evakkotielle. Vaikka peltojen tuotto romahti kolmanneksella sodan aikana, Karjalan vilja helpotti elintarviketilannetta. Viljan lähes ainoa tuontimaa Saksa kiristi Suomea jatkosodan tilanteiden mukaan. Pika-asutuslain mukaisia tiloja alettiin luovuttaa talvisodan invalideille ja rintamamiehille. Talvisodan koettelemus herätti jälleenrakentamiseen vahvan asevelihengen. Jatkosodan pitkittyessä asemasodaksi, jälleenrakennustyötä tehtiin sekä koti- että taistelurintamilla. Juuri perustettu Sotainvalidien Veljesliitto käynnisti kampanjan sotainvalidikylien rakentamiseksi. Ensimmäinen 11 talon kylä valmistui Järvenpäähän keväällä 1941. Samana vuonna uusia kyliä alettiin rakentaa kahdeksalle paikkakunnalle, suurin 25 talon kylä Pitäjänmäelle. Punaisen Ristin kautta saatiin Ruotsista 77 taloa. Asevelitoiminta kiteytyi Aseveljien Liiton perustamiseen elokuussa 1940. Vuoden lopussa maassa oli jo 459 aseveliyhdistystä, joissa oli jäseniä 83 000. Talkootöinä rakennettiin satoja asuintaloja, palstatiloja ja korjattiin tuhansia asuntoja. Jatkosodan rintamalla rakennettiin asuinrakennusten, navetoiden ja saunojen kehikoita karjalaisväestön ja kotirintaman tarpeisiin. Vuonna 1942 salvettiin 882 hirsikehikkoa jälleenrakennusalueille. Vuonna 1943 aseveljet rakensivat 110 taloa ja 350 hirsikehikkoa jälleenrakennettavaan Karjalaan. Yhteensä lähes tuhannesta rakennuksesta pääosa luovutettiin Karjalan sotaleskien, sotavammaisten ja rintamamiesten perheille. Kireä elintarvikepula kasvatti pakkoa perustaa asuntojen ohella viljelystiloja tilattomalle väestölle ja rintamamiehille. Voimavarojen salliessa jälleenrakennustyötä jatkettiin koko jatkosodan ajan. Kesän 1944 raskaat torjuntataistelut ja maan kaikinpuolinen vammautuminen kypsyttivät Suomen erillisrauhaan 19.9.1944.

 Moskovan välirauhan ehdot
Välirauhan ehdot olivat ankarat. Talvisodan rauhan rajat jäivät voimaan. Karjalan ohella Suomi menetti osia Kuusamosta, Sallasta ja Petsamon sekä Porkkalan vuokra-alueen. Sijoitettavia evakoita oli 422 600. Rauhansopimuksen mukaan Suomen piti mukauttaa armeija rauhanajan vahvuuteen kahdessa ja puolessa kuukaudessa. Riveissä oli 1944 ollut 530 000 miestä. Näiden lisäksi oli ilmavalvonta- ym. tehtävissä toiminut 80 000 miestä. Ennen rauhansopimusta oli kotiutettu 30 000 miestä. Saksalaiset sotavoimat oli poistettava maasta alkuvaatimuksen mukaan parissa viikossa. Suomen oli käynnistettävä välittömästi 300 milj. kultadollarin (1938-rahassa) sotakorvaukset koneina, laitteina, teollisuustuotteina sekä kuljetusvälineinä. Kansanhuolto oli järjestettävä, sotasyylliset oli tuomittava, lukuisat järjestöt lakkautettava ja neuvostovastaisia aineistoja oli tuhottava. Valvontakomissio vahti myös henkisen ilmapiirin kehitystä. Saksalaisjoukkojen poistaminen johti kolmanteen sotaan, Lapin sotaan. Lapin läänistä evakuoitiin 146 000 henkilöä, 56 000 siirrettiin Ruotsiin. Pääosa Pohjanmaalle. Lapin rakennuskanta, sillat ja viestiyhteydet tuhottiin lähes kokonaan. Lapin sodan vielä riehuessa käynnistettiin sotakorvausten maksu, säädettiin maanhankintalaki ja toimitettiin maaliskuun 1945 eduskuntavaalit. Saksalaiset sotavoimat poistuivat Norjaan 27.4.1945. Valtio ei voinut taata rintamalta kotiutettaville sotilaille paljon aineellista hyvää. Näkyvin kiitos ja kädenpuristus oli olkapoleetiton sotilastakki, jonka lisäksi sotilaat saivat pitää yhdet housut, jalkineet ja alusvaatekerran. Miehet saivat mukaansa myös tuhannen markan kotiuttamisrahan. Rahaa voitiin maksaa myös kotiinpaluun jälkeen vaatteiden ja työkalujen ostoon. Perheellisen miehen vaimo ja lapset saivat nostaa kotiuttamisen jälkeen vielä yhden sotakuukausipalkan.” Viiden sotavuoden jälkien korjaaminen ja tulevaisuuden rakentaminen käynnistettiin poliittisesti ja taloudellisesti epävarmoissa oloissa. Neljän miljoonan kansa oli juuri menettänyt 92 000 miestä kaatuneina, lähes 250 000 oli vammautunut, 30 000 sotaleskeä otti vastuun perheistään, joissa oli 50 000 sotaorpoa. Maa oli menettänyt pinta-alastaan 14 % ja pelloistaan 11 %. Satotaso oli pudonnut kolmanneksen. Hevosista, karjasta ja tuotantovälineistä osa oli menetetty ja kaikesta oli huutava pula. Sodan menetykset olivat prof. Bruno Suvirannan laskelmien mukaan 18,6 miljardia markkaa (1938), eli 13 % Suomen kansallisvarallisuudesta. Prof. Nummelan arvioi 1993 sotien koko kustannuksen olleen kaksi miljardia dollaria (1938), eli puolen vuoden bruttokansantuote. Maanpuolustuksen osuus oli 41 %, alueluovutukset 34 % ja sotakorvaukset 12 %.  Sotakorvausten maksuun oli ryhdyttävä välittömästi.

Sotakorvaukset
Jaltan konferenssissa vuoden 1943 lopulla Liittoutuneiden päämiehet linjasivat II maailmansodan rauhan sisältöä ja toimenpiteitä. Sen perusteella 11 maata määrättiin maksamaan toiselle maalle sotakorvauksia. Suomen ja Romanian Neuvostoliitolle määrätyt sotakorvaukset olivat suurimmat. Moskovan rauhassa Suomi määrättiin maksamaan 300 milj. kultadollarin (1938 rahassa) tavaratoimitukset 19.9.1944 -19.9.1950. Sotakorvausten arvo muotoutui seuraavaksi: koneet, laitteet ja tehdaskoneistot 33,6 %, uudet alukset 20,1 %, käytetyt kauppalaivaston alukset 4,6 %, paperiteollisuuden tuotteet 19,7 %, puuteollisuuden tuotteet 13,7 % ja kaapelituotteet 8,3 %. Britannia esti Suomen toiveen maksaa korvaukset puutuotteina. Puukaupan säilyttämistä Englantiin tuki Neuvostoliiton halu paikata omaa talouttaan suomalaisilla metallituotteilla. Saaja määritti 199 tuotepositiota, joiden sisällöt muuttuivat myöhemmin yhä vaativamman teknologian tuotteiksi. Suomelle esitetty vaatimus 104 aluksen luovuttamiseksi välittömästi oli tuhota sodasta kärsineen kauppalaivastomme. Merenkulkukalustoon kohdistuvia vaatimuksia täytettiin peräti 16 telakalla. Ennen sotaa telakoita oli neljä! Vaatimusten hajonta ja kausittaiset muutokset vaikeuttivat teollisuusinvestointeja. Tuotantoon osallistui noin kolmesataa teollisuuslaitosta. Korvauksista noin puolet tuotti kaksi yritystä, Wärtsilä-Yhtiöt ja Valtion Metallitehdas, Valmet. Tuotevalikoiman hajontaa selventävät seuraavat esimerkit: laivoja 402, vetureita 700, junavaunuja 7 000,sähkökaapelia 2 500 km, kuparijohtoa 17 000 tn, koottavia puutaloja 400 000 m2, lankarullia 471 milj. kpl ja lankarullatehdas, paperikoneiden viiroja 150 000 m2, puomiketjuja 6 122 tn, paperia 127 671 tn, kartonkia 60 035 tn, vaneria 1,1 milj. m3. Kuprijanovin komitean mukaan suomalaisia vaadittiin palauttamaan Itä-Karjalasta anastamia hevosia 13 600, lehmiä 7 600 ja lampaita 4 000. Suurennellut luvut realisoituivat suomalaisten palauttamiin pariin tuhanteen hevoseen, tuhanteen lehmään ja laumaan muita kotieläimiä. Puutaloja toimitettiin ympäri Neuvostoliittoa. Muun muassa Stalingradiin toimitettiin seitsemän tuhatta 56 neliön taloa. Salaisessa Sarovin kaupungissa suomalaistalossa asui mm. Neuvostoliiton ydinpommin isä, myöhempi toisinajattelija Andrei Saharov. Sotakorvausparakkiin majoitettiin Nobel-kirjailija Aleksandr Solzenitsyn, joka virui kolme vuotta Ekibastuzin vankileirillä Kazakstanissa.  Teollisuuden käynnistämistä haittasivat raaka-aineiden, pääoman, energian, rakennustarvikkeiden, osaamisen ja työvoiman puute. Uusi teollisuus oli synnytettävä velkarahalla. Vuosina 1945-48 Suomi nosti ulkomaisia lainoja 193 milj. dollarin arvosta, mm. Ruotsista, USA:sta ja Brasiliasta. Sotakorvausvaatimusten lähempi tarkastelu osoittaa Neuvostoliiton todellisen halun painostaa Suomea Romanian, Unkarin ja Tsekkoslovakian tielle. Stalinin mukaan korvauksiin pakotetuissa maissa väestön elintaso ei saisi kohota Neuvostoliiton olojen yläpuolelle. Suomen kommunistit toisaalta halusivat suorittaa sotakorvaukset täsmällisesti osoittaakseen uskollisuutta. Toisaalta haluttiin jarruttaa, jotta Neuvostoliitto puuttuisi voimakkaammin Suomen asemaan. Neuvostoliiton  alkuperäinen vaatimus oli 600 milj. dollaria. Kurssimuutokset, viivästyskorot, samojen nimikkeiden moninkertaiset laskutukset sekä ylimääräiset vaateet nostivat kokonaissumman nykyarvion mukaan 513 – 536  milj. dollariin. Lisäksi suomalaisten oli tuloutettava saksalaisten sotavoimien ja siviilien Suomessa oleva omaisuus. Kyseeseen tulivat talletukset, teollisuuslaitokset, rakennukset, asunnot, tontit ym. Mukana oli mm. huoltamoketju ja neljä kerrostaloa Helsingissä. Korvausten osana oli myös Tehtaankadun suurlähetystön rakentaminen. Samalla tavoin vaatijalle oli palautettava tai korvattava neuvostojoukoilta jäänyt sotasaalis toimintakuntoon korjattuna. Vaatimuksiin sisältyi mm. 5 000 kuorma-autoa, 1 000 telaketjutraktoria, 100 veturia ja 7800 rautatievaunua. Lisäksi vaadittiin Viron kautta Suomeen kulkeutuneet 241 veturia ja 3 960 rautatievaunua. Juuri ennen Pariisin rauhan solmimista 10.2.1947  Neuvostoliitto luopui kuitenkin Suomen osalta vaateestaan, jonka mukaan puolet Suomen valtion teollisuudesta on luovutettava Neuvostoliitolle. Sotakorvaukset olivat maan selviytymisen tärkein suoritus. Ulkoministeriön ohella toteuttamiseen osallistui kauppa- ja teollisuusministeriö. Poikkeuksellisen vaativan yhteiskuntatilanteen hallitseminen edellytti valtion ja yksityisen teollisuuden säänneltyä osallistumista. Tilaukset osoitettiin tuotantolaitoksille, joille maksettiin kattava korvaus ja noin 10 % liikevoitto. Tilaukset olivat turvallisia ja haluttuja. Määrätietoinen toteuttaminen edellytti uutta ”superministeriötä” Sotakorvausteollisuuden Valtuuskuntaa SOTEVA:a. Organisaatioon kuului yksityisen ja valtion teollisuuden johtoa, poliitikkoja ja virkamiehiä. Vahvaa ministeriötä vastaavassa elimessä toimi noin 500 henkilöä. SOTEVA:n palveluksessa sen päättämiseen 1954 toimi noin 1 000 henkilöä. Neuvostoliiton organisaationa valvontakomission jälkeen toimi noin 250 henkilön virasto Helsingissä. Sotakorvausten maksu, väestön asuttaminen, sodan tuhojen korjaaminen, voimalaitosten rakentaminen ja suurten ikäluokkien syntyminen pakottivat kansan voimavarojen priorisointiin. Elintaso pysyi kauan alhaisena ja tärkeimmät elintarvikkeet olivat tiukasti säädeltyjä. Mustanpörssin hintoihin harvan elintaso ulottui. 1945 lopulla konepajan työmies ansaitsi noin 10 000 markkaa kuukaudessa, eli kaksi kertaa enemmän kuin sodan säännöstelyn aikana. Salakaupassa voikilo maksoi 1000 markkaa, kilo naudanlihaa 800 markkaa. Sodan aikana kansalaisella oli samanaikaisesti 51 erilaista ostokorttia. 162 erilaisella kortilla Kansanhuolto säänteli elintarvikeannoksia. Kansanhuolto painatti säännöstelymääräysten aikana yhteensä 778 miljoonaa ostokorttia. Tiukka taloustilanne johti valtion ottamaan kansalaisilta pakkolainaa, joka toteutettiin setelirahojen leikkauksena 1.1.1946.  Kahden prosentin korolla laina-aika kesti vuoden 1949 loppuun. Vuosittainen inflaatio oli 10 %:n vaiheilla.

Maanhankintalaki
Aiempien asutuslakien säädökset eivät vastanneet sodanjälkeisiä tarpeita. Asuntojen ohella tarvittiin kipeästi elintarvikkeita. Uudisasutus ohjattiin valtion maille ja alueille, missä tarvittiin metsä-, uitto ja jälleenrakennustyövoimaa hevosineen. Kymmenen päivää Moskovan rauhansopimuksen jälkeen nimitettiin Jutilan komitea valmistelemaan Maanhankintalakia. Hallitus antoi eduskunnalle mietinnön mukaisen lakiesityksen 29.1.1945. Tasavallan Presidentti Mannerheim vahvisti lain 5.5.1945. Pääministeri Paasikivi suhtautui lakiin epäilevästi. Talousmiehenä ja kielikysymystä pohtivana hän oli ainoa, joka valtioneuvostossa esitti asutustoiminnan vaihtoehdoksi Suomen teollistamisen. Presidentti Mannerheim, rintamasotilaille annetusta lupauksesta huolimatta, suhtautui nyt lakiin vastahakoisesti. Presidentti Mannerheim taipui lain hyväksymiseen, mutta jätti valtioneuvoston pöytäkirjaan lausuman, ettei ehdotus täysin taannut maan taloudellista vakavuutta ja häiriintymätöntä tuotantoa. Eduskuntakäsittelyssä pääministeri Paasikivi totesi: ” Siirtoväen sijoittaminen on toteutettava siten, ettei ruotsinkielisten ja kaksikielisten kuntien kielellistä suhdetta muuteta, kuitenkin niin, ettei maanluovutusvelvollisuuden aiheuttama taloudellinen rasitus tule ruotsinkielisille maanomistajille helpommaksi kuin muille”. Käytännössä tämä merkitsi, että siirtoväkeä ei voitu sijoittaa ruotsinkielisille alueille. Maanhankintalaki oli tärkein patoutuneen maansaannin, liikaväestön sijoittamisen, metsätyövoiman ja yhteiskuntarauhan turvaaja. Perustetut 101 000 asutustilaa turvasivat lähinnä Keski- ja Pohjois-Suomessa sodanjälkeisen metsä- ja uittotyövoiman, hevoset, omavaraisen elintarviketuotannon ja kodit syntyville suurille ikäluokille. Vuoden 1945 loppuun mennessä maanhankintatiloja haki 137 000 henkilöä. Hakemuksista 45 000 oli siirtoväen tekemiä. Vuoden 1947 loppuun mennessä tilahakemuksia tehtiin 149 000 kappaletta. Niistä hyväksyttiin 113 000. Lisämaata haki noin 40 000 henkeä, joista maata sai 34 000.  Myönnetyille uudistiloille jäi 89,4 % hakeneista. Mistä se kertoo? Vaihtoehtoja oli vähän, mutta se kertoo myös vallinneesta tulevaisuudenuskosta. Tilojen elinkelpoisuutta parannettiin nk. kylmäntilan oikeuksilla sekä vuoden 1959 maankäyttölailla. Asutustoiminta päättyi 1960-luvun alussa.

 Poliittiseen tasapainoon    
Vuonna 1945 Suomi oli ainoa maa, joka sodan edelleen riehuessa Euroopassa järjesti vapaat ja avoimet parlamenttivaalit. Moskovan rauhansopimus edellytti kommunistien toiminnan vapauttamista 1930 toimintakiellon jälkeen. Vaaleissa vasemmiston vaaliliitto SKDL oli tasavahva Maalaisliiton kanssa 50 paikalla. Kahden kansanedustajan loikkauksen jälkeen SKDL:stä tuli eduskunnan suurin puolue. Hertta Kuusisen äänikuninkuus jatkui aina Sauli Niinistön äänimäärään vuonna 2007.  Neuvostoliitto suhtautui suopeasti tulokseen. Toisaalta lännessä oltiin tyytyväisiä Suomen toimivaan demokratiaan. Suomi-Neuvostoliitto-Seuran perustaminen ja sen ensimmäinen vierailu Moskovaan vaikutti sotakorvausajan jatkumiseen kahdella vuodella. Vuonna 1948 allekirjoitettiin YYA-sopimus, jonka yhteydessä puolitettiin jäljellä oleva sotakorvausmäärä. SKDL:n aloitteesta Suomi kieltäytyi 1947 USA:n Marshall-avusta sodasta kärsineiden Euroopan maiden jälleenrakentamiseen. Perusteluna oli pysytteleminen suurvaltapolitiikan ristiriitojen ulkopuolella. Saamallaan avulla jopa Ruotsi kohotti metsäteollisuutensa kilpailukykyä. Jälleenrakentamistyötä ja sotakorvausten maksua haittasivat raaka-aineiden, pääomien ja osaavan työvoiman puute, poliittinen epävakaus, vaihtuvat hallitukset (1944 neljä eri hallitusta) sekä koti- ja ulkomaiset lakot. Sotakorvausvienti laajeni vähitellen laajaksi kaupaksi, joka tavaranvaihtona ja suurina rajantakaisina hankkeina jatkui Neuvostoliiton hajoamiseen saakka.

Kilpailu työvoimasta
Sotakorvaukset käynnistivät Suomen historian suurimmat metsänhakkuut. Metsätalouden ja teollisuuden välille syntyi kilpailu työvoimasta. Syystalvella 1945 metsätöissä uurasti 130 000 miestä. Valtiovalta houkutteli metsiin lisää työvoimaa mm. ”Metsätyömiehen tehopakkauksilla”. Tehopakkaus sisälsi tiukasti säännösteltyä kahvia 250 gr, sokeria 200 gr. ja 4 laatikkoa tupakkaa. Mikäli jätkä hakkasi neljä pinokuutiota päivässä kahden viikon aikana, hän sai palkan lisäksi tehopakkauksen. Vuosina 1945-1947 tehopakkauksia valmistettiin 1 760 000. Hakkuukaudella 1945-1946 savotoilla ahkeroi 283 000 miestä ja 117 000 hevosta. Rintamalta palanneita miehiä houkutteli metsätöihin paremmat ansiot turvaava urakkapalkka ja säännöstelyn aikana usein parempi ruokahuolto. Työ oli entuudestaan tuttua, eikä edellyttänyt lisäkoulutusta. Vuodenkiertoon jaksotettu työ oli vaihtelevaa: syksyllä pöllinteko, talvella tukkisavotat, keväällä parkkuu- ja sekaanpanotyöt ja kesällä uitot. Asutustilan kesätyöt mahtuivat vuoden kiertoon. Kolmesti viikossa lähetettävä ”Metsäradio” ja kansan hokema ”Puulla parempiin päiviin” lisäsivät metsätyön arvostusta. Samaan aikaan sotakorvausteollisuudessa podettiin jopa 60 000 työntekijän vajausta, sillä osa sodanajan naistyövoimasta oli palannut kotiin. Teollisuustyö ja ammattitaito vaativat yhä enemmän koulutusta, mihin ei oltu totuttu ja pula-aikana siihen ei ollut aina edes mahdollisuuksia. Suomen metsäteollisuustuotteiden viennin arvo oli vuonna 1945 85,1 % ja seuraavana vuonna 91 % ja vielä 1950 83 % sotakorvaukset mukaan luettuna. Metallituotteiden viivästymiskorkoja maksettiin yleensä metsäteollisuuden tuotteilla.

Kahdeksan ”laihaa” ja kahdeksan ”lihavaa” vuotta
Sotakorvausjaksona 19.9.1944 – 19.9.1952 Suomen rajan ylitti yhteensä 141 490 sotakorvaustuotteita kuljettavaa rautatievaunua. Junan yhteispituus olisi ollut 13 442 kilometriä. Toimitettujen laivojen jono olisi ollut yli 30 kilometriä. Suoritusaika meni tiukille, sillä viimeiset 14 junaa ylittivät rajan 19.9. 1952 aamuyöllä. Sotakorvausten päättymisen juhlaa vietettiin Helsingin Messuhallissa 23.9.1952. Kahdeksan ”laihan vuoden” merkitystä Suomen jälleenrakentamisessa on arvioitu lukuisissa tutkimuksissa. Kokonaisvaikutus on jäänyt edelleen hämäräksi. Prof. Heikkinen toteaa: ”Suomi oli II maailmansodan jälkeen aiempaa suljetumpi, mutta aiempaa nopeammin kasvava kansantalous, jonka voimavarat oli valjastettu tiukasti maan jälleenrakentamisen tarpeisiin”. Pääministeri Kekkosen mukaan ”Sotakorvaukset oli ankara rasite maallemme, mutta ne pakottivat meidät kehittämään taloutemme aiemmin vähälle huomiolle jääneitä puolia”. Kansa maksoi sotakorvaukset verovaroilla ja tiukasta sääntelystä huolimatta tilaukset korvattiin työpalkoilla ja yritysten kohtuullisilla voitoilla. Tutkija Riitta Hjärppe toteaa: ” Suomen sodanjälkeinen talouden kehitys oli nopeaa, mutta jäi jälkeen Euroopan keskimääräisestä. Suomea rasittivat sotakorvaukset, evakoiden asuttaminen ja pitkään jatkunut säännöstely, mutta kasvu oli silti nopeampaa kuin minään muuna edeltäneenä aikakautena”. Vaihtokauppa Neuvostoliiton kanssa oli luontainen jatko sotakorvausviennille. Se sisälsi suuria projekteja jotka toteuttivat Pääministeri Kekkosen aiempaa ennakointia sotakorvausten maksun päättymisen radiopuheessa 19.9.1952: ”Jos me oikealla tavalla kykenemme Neuvostoliiton kauppamme hoitamaan, niin kahdeksaa laihaa vuotta seuraa kahdeksan lihavaa vuotta”! Kaupan rakenne säilytti vientidollarimme muuhun ulkomaan kauppaan. Suomen sotakauden ja sodan jälkeisen jälleenrakentamisen toteutti Suomen yhtenäistynyt kansa. Keskeisimpinä toteuttajina olivat rintamalta palanneet veteraanit. Tuolloin vielä lähes lapsenkasvoiset nuoret miehet, joiden elämästä viisi vuotta oli kulunut sodassa. Heitä odotti sodan runtelema maa ja sen  jälleenrakentaminen. Kenen kohtalona oli asutustilan raivaaminen kuokan koskemattomaan korpeen, kenellä vuosikymmenien metsätyöt ja uitot, kenellä työ tehtaassa, virastossa tai toipuminen sodan runtelemana kuntoutussairaaloissa. Useimpien kohtalona oli sisäisen ja koko perheen elämäntilanteen rakentaminen sodan aiheuttamien paineiden, kipujen ja särkyjen keskellä. Veteraanien, sodan kokeneiden ihmisten ja koko yhteiskunnan yhä jatkuvaa jälleenrakentamista ohjaavat edelleen sodan kokemukset, tehdyt ratkaisut sekä suomalaisuuden arvot. Veteraanijärjestöt ovat yksimielisesti siirtäneet vuonna 2005 sotiemme 1939-1945 perinnetyön ja arvojen välittämisen tuleville polville Tammenlehvän Perinneliitto ry:n tehtäväksi.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s